torstai 12. toukokuuta 2016

Miami 2013 matkakertomus





Miamissa 6-16.9.2013

Miami South Beach Colony Hotel
Colony Hotel
Kun oltiin Miamissa edellisellä reissulla vain neljä päivää, alkoi kiinnostamaan hieman pidempi reissu sinne suuntaan. Etsimme eri vaihtoehtoja monesta paikasta lentoja ja hotelleja erikseen sekä yhdessä ja lopulta eBookersilta löytyi taas sellainen tarjous johon piti tarttua. Kahdelle hengelle lento Berliinin kautta ja hotelli yhdeksäksi yöksi n. 1800€. Meillä ei pääkriteereinä lomalla olossa ole rannalla makaaminen, joten päädyimme Miami Hilton Downtown hotelliin. Hyvällä paikalla eri liikennevälineillä liikkumiseen. Miamin alueella huomattiin edellisellä matkalla julkisilla liikkumisen suhteellisen helpoksi, joten ajattelimme liikkua tälläkin matkalla julkisilla. Auton vuokraaminenhan on Yhdysvalloissa halpaa, mutta hotellit ottavat pysäköinnistä 25-30 dollaria yöltä, joten menisi jo tälläisen matkan pysäköimisiin jo yli 250 dollaria + sitten vielä pysäköintimaksut muualla.

Lähtöaamuna meillä oli kellot soimassa neljältä ja samalla iski paniikki. Valot ei syty useammassa huoneessa ja jääkaappi-pakastin on pois päältä. Ei muuta kuin taskulampun kanssa keittiössä ja jatkojohdolla toimivasta pistokkeesta sähköä jääkaapille. Kahvit keitettiin makuuhuoneessa. :) Hieman oli huoli jättää taloa melkein kahdeksi viikoksi näin, mutta pakko mikä pakko. Matkan jälkeen tutkin pääsulakkeet tontin rajalla ja sieltähän se vika löytyi. Yksi sulakkeista oli palanut.

Sitten vaan taskulampun kanssa kerättiin matkatavarat pimeässä autoon ja matka lentopysäköintiä kohti alkoi. Ajettiin tällä kertaa lentokentän vieressä olevaan P4a pysäköintialueelle ja kävelimme siitä asemalle. Air Berlinin Boeing 737-800 oli lentovälineenä Berliinin Tegelin kentälle jossa vaihtoaikaa kolme tuntia ennen Atlantin ylitystä. Syötiin Tegelillä hieman aamupalaa ja mentiin sitten odottelemaan lähtevää lentoa. Lento lähtikin sitten vielä tunnin myöhässä ja saatiin olla lähes kaksi tuntia lasikopissa lähes kolmensadan muun matkustajan kanssa.

Hotel Avalon ja Oldsmobile
Lento Atlantin yli tehtiin Air Berlinin Airbus 330-233 ja sujui hyvin ilman suurempia ilmakuoppia. Oltiin varattu jo kesällä paikat lennolle ja saatiin penkit missä oli seinä edessä. Jalat sai siis suoristaa aivan kokonaan eikä ketään ollut edessä kallistamassa penkkiä naamalle. :) Oltiin otettu lähdössä jääty tunti kiinni matkalla ja perillä Miamissa oltiin lähes aikataulussa. Terminaaliin päästyämme oli kuitenkin samaan aikaan tullut muutama muu kansainvälinen lento ja maahantulotarkastuksessa oli todella pitkät jonot. Saimme jonottaa lähes puolitoista tuntia ja loppujen lopuksi tiskille päästyämme virkailija totesi: "Meillä on tässä pieni ongelma" ja molemmat mentiin paniikkiin. Oltiin kirjoitettu maahantulokaavake punaisella kynällä ja se ei kuulemma ollut sallittua. Aloin heti miettimään että uudestaanko meidän pitää jonottaa, mutta virkailija sanoi että pitää käydä täyttämässä uusi kaavake ja päästään sitten suoraan samalle tiskille. Olin jo jonottaessa ihmetellyt ihmisiä jotka kiilailivat tällä tavalla, mutta tajusin sitten että heille on käynyt samalla tavalla kuin meillekin. :) Uuden kaavakkeen kanssa päästiin sitten maahan sisään.

Mentiin sitten lentoasemalta Metrobussilla metroasemalle. Metrolla sitten hallinnolliseen keskustaan, josta metromoverilla sitten Omni Stationille, josta parin sadan metrin kävely hotellillemme. Lämmintä oli taas kolmisenkymmentä astetta ja ihan kunnon hiki tuli kävellessä matkatavaroiden kanssa. Hotellihuoneessa suihku tuli tarpeeseen lähes vuorokauden reissaamisen päälle.

N:n aamiainen valmistumassa :)
Emme ottaneet tälläkään matkalla hotellin aamiaista kun olemme aamiaisten suhteen hieman nirsoja ja ajattelin, että kaupasta saa hyvät aamiaistarpeet ja välillä voi käydä hotellin naapurissa olevasta Burger Kingistä aamiaisen. N otti omat mikropuurot mukaan kun oli tottunut puuroa aamuisin syömään. Burger King oli sitten harmittavasti koko reissumme ajan remontissa, mutta huomasin sadan metrin päässä hotellista Publix marketin, josta sitten aamiaiset voi hakea helposti. Marketti aukesikin seitsemältä, joten näin me aamun virkutkin saatiin aamiaiset heti seiskan jälkeen. :)

Under construction :(
Ensimmäinen päivä valkeni hieman sateisena ja ajattelimme käydä läheisessä Bayside marketplace ostoskeskuksessa. Sinne päästiin metromoverilla ilmaiseksi. Käytiin siellä sitten aamiaisella Starbucksissa. Kierreltiin kauppoja ja tuskailimme kosteutta. Lämmintähän oli se kolmekymmentä ja vettä satoi välillä kaatamalla. Baysidessa huomasin merenpuolella offshoreveneen jossa oli parisenkymmentä istumapaikkaa ja sanoin N:lle että tuonne on päästävä. Löydettiin sitten ostoskeskuskesta Miamin opaslehtiä josta löytyi tietoa veneajelusta ja alennuskuponkeja offshore kyytiin. Ajattelimme mennä joku parempi päivä, ettei tarvitse kastua sitten merellä. Päivä meni ostoskeskuksessa kierrellessä ja hotelliin tutustuessa.

Bayside marketplacea
Mojitot Baysidessa
Seuraavana aamuna ostimme Omni metromover asemalta viikon joukkoliikennekortit, joilla saa liikkua rajattomasti, näillä on kätevä kulkea metrossa sekä bussissa. Menimme Omni asemalta bussilla South Beachille noin 10 minuutin matkan ja siellä suuntasimme heti biitsille. Biitsillä makoilimme ja uimme puolenpäivän tienoille asti kunnes mereltä alkoi lähestymään todella tummia pilviä ja päätimme lähteä etsimään lounaspaikkaa. Lounaan jälkeen palasimme takaisin vielä auringonottoon ja uimaan.

Biitsillä aurinkoista
Ferrari 5 th Streetillä.
Lamborgini Gallardo
Rolls Royce
Cadillac Escalade limusiini
Dodge Charger Daytona
Iltapäivä alkoi olla jo pitkällä, kun lähdimme nälkäisinä kohti hotelliamme. Ajattelimme tilata huonepalvelusta pizzat ja näin saimme taas vatsat täyteen. Illaksi suunnittelimme lähteä katsastamaan South Beachin yöelämä ja etsimme netistä tietoa parhaista menomestoista. Joitain sieltä löytyi mutta päätimme vielä kysyä vinkkejä hotellin concierge palvelusta lähtiessämme ulos. N:n puvun nähdessä herra concierge sanoi että meidän on mentävä ehdottomasti Tropical Mango yökerhoon ja antoi meille vielä vip liput paikkaan joilla pääsimme jonojen ohi. Kannattaa siis panostaa pukeutumiseen ;)
Tropical Mangossa istuttiin iltaa ja katsottiin tanssiesityksiä ja nälän yllättäessä mentiin paikan ruokapuolelle istumaan ja katsomaan ruokavaihtoehtoja. Ruuan jälkeen palasimme hotellille taksilla. Kannattaa käydä Tropical Mangossa, siellä on hyvä meno. Ruoka ei kuitenkaan kovin kummoista ollut.

Tällä N:n puvulla saatiin vip liput Tropical Mangoon :)
Seuraava päivä oli hieman pilvinen ja ajattelimme viettää sen hotellimme uima-altaalla. Päivä menikin nopeasti aurinkoa ottaen, lukien ja välillä uiden. Käytiin illallisella läheisen Marriot Hotellin alakerrassa sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa.

Yleisnäkymää hotellihuoneesta Little Haitin suuntaan
Maanantaina menimme aamupäivällä South Beachille ottamaan aurinkoa ja uimaan. Siellä vierähti useampi tunti, kun otimme mukaan kaupasta syömistä ja juomista. Illaksi meillä oli hankittuna liput Miami Marlinsin baseball peliin. Ostin liput suoraan Marlinsin kotisivuilla näkyvän pelikalenterin lippuosiosta. Ostaminen oli helppoa ja liput tuli sähköpostissa liittenä. Nämä sitten vaan tulostettiin matkalle mukaan. Marlinsilla oli alkukausi ollut suhteellisen huono ja tämä näkyi sitten yleisömäärässä. Suurin osa stadionin paikoista oli tyhjinä ja paikalla olevia katsojia tuntui kiinnostavan kaikki muu paitsi itse peli. Ihmiset keskustelivat toisilleen, toiset surffasivat netissä puhelimilla. :) Oli ihan mielenkiintoista nähdä oikeaa baseballia ylimmällä sarjatasolla mutta parin tunnin päästä alkoi touhu kyllästyttämään ja lähdimme taksilla hotellille kymmenen aikaan. Lehdestä luin että peli oli kestänyt vielä 1,5 tuntia ja Marlins kärsinyt taas tappion.

Yhdysvaltojen kansallislaulun vuoro
Peli käynnissä, suhteellisen tyhjät katsomot.
Tiistaina aloitimme päivän uinnilla hotellin altaalla ja otimme hieman aurinkoa. Sen jälkeen päätimme lähteä Dolphin Mall ostoskeskukseen Shuttle bussilla joka kulkee suurimpien hotellien ja ostoskeskuksen väliä. Dolphin Mallissa sitten vierähtikin useampikin tunti ostellen vaatteita ja kenkiä sekä tuliaisia. Musakaupasta löysin itselleni rumpusettiin 12 tuumaisen china pellin.



Tälläinen poliisiautopari oli Dolphin mallin paikoitusalueella :)
Hotellille palattuamme ajattelimme etsiä jonkun ruokapaikan ja mieleeni tuli netistä huomattu paikka joka sijaitsi vierekkäisellä kadulla hotellilta. Lähdimme sitten kävelemään sinne, mutta paikka ei ollutkaan auki ja muutenkin se lähistö oli epäilyttävän näköistä. Anthony Bourdainin ohjelmasta huomasin jälkeenpäin, että paikka oli ainoastaan aamiaisravintola. Kävelimme sitä katua jonkun matkaa, mutta siellä ei ollut mitään kauppoja eikä ravintoloita ja päätimme palata seuraavasta risteyksestä takaisin pääkadulle. Sieltä löytyikin heti yksi ravintola, mutta ruokalista ei oikein miellyttänyt ja päätimme kysyä tarjoilijalta paikkasuosituksia. Hän mainitsi Midtownissa olevan hyviä ravintoloita ja sinne pääsee trolleylla joka kulkee pääkatua pitkin. Lisäksi sanoi, ettei missään nimessä kannata mennä turistina sinne viereiselle kadulle, kun on rauhatonta seutua. Sanoin hänelle että tultiin juuri sieltä :) Midtownista löytyikin sitten useita ravintoloita ja listoja selattuamme päädyimme menemään Hurricane Grill & Wingsiin ja siellä ruuat olivat aivan mahtavia ja palvelu oli aivan ensiluokkaista. Suosittelen paikkaa lämpimästi! Midtown muutenkin oli todella viihtyisä paikka, todella paljon erilaisia ostosmahdollisuuksia. Eri merkkiliikkeitä paljon ja vielä suuri tavaratalo, joita muuten keskustan alueella ei oltu nähty.

Biscayne boulevard pohjoisen suuntaan hotellihuoneen ikkunasta.
Keskiviikkona mentiin heti aamusta Seaquariumiin joka sijaitsee Virginia Key saarella. Taas menimme ensin Omni stationilta Coverment centraliin metromoverilla ja siitä vaihdoimme bussiin, jolla pääsi aivan Seaquariumin eteen. Tänne löysimme myös alennusliput Miamin matkailumainoslehdestä ja säästettiin 20 dollaria yhteensä.

Ensimmäisen näytöksen päätähdet
Seaquariumissa on eri rotuisia delfiinejä, manaatteja, merileijonia, paljon erilaisia kaloja sekä päävetonaulana miekkavalas. Paljon viihdyttäviä esityksiä ja paljon opimme noista merenelävistä. Siellä näimme myös ensimmäiset linnut mitkä ensimmäisenä tulee Miamista mieleen, flamingot. Lienekö Miami Vicen alkutunnuksella osuutta asiaan?

Flamingot

Alligaattorit väijyivät varjossa

Manaatteja
Miekkavalas
Merileijonat, nää oli ihan norpan näköisiä :)
Aquariumissa oli myös pelastettuja kilpikonnia sekä alligaattoreita. Mielenkiintoinen paikka ja näki seudun eläimistöä myös ihan vapaana, kun leguaaneja käveli siellä täällä :)

Siipisimppu
Näitä juoksenteli aquariumin alueella useita ihan vapaana.
Seaquariumin jälkeen otimme vielä hotellin altaalla aurinkoa ja pohdimme seuraavan päivän tekemisiä. Jälleen tilasimme pizzat iltapalaksi huonepalvelusta ennen nukkumaan menoa.

Yökuvatestausta hotellihuoneen ikkunan läpi
Näkymä hotellilta etelään downtownin suntaan
Torstaina oli hieman pilvinen päivä ja ajattelimme lähteä South Beachin Lincoln Road mallille katsomaan menoa. Paikka on ulkoilmaostari, käytännössä kahden kadun muodostama kauppakeskittymä, joiden välissä on sitten ravintoloita. Ihan mukava paikka, mutta ei mitään älyttömän halpaa tavaraa täältä löytynyt. Sivukadulta löysimme eläinkaupan ja ajattelimme ostaa tuliaisen koirallemme Nasulle. Kiertelimme myös Ocean driven Art Deco taloja katselemassa.

Hieman oli tietöitä South Beachillakin
Idyllinen diner South Beachilla
Räyhäkkä Camaro


Näkymä luoteeseen hotellihuoneen ikkunasta.
Näkymä koilliseen hotellihuoneen ikkunasta

Perjantaiksi olimme päättäneet mennä ajamaan aiemmin Bayside marketplacella nähdyllä Offshore veneellä. Aamulla kuitenkin N halusi selvittää, miten voisi käydä hammaslääkärissä. Tulomatkalla koneen laskeutuessa Miamiin häntä särki kaarteluissa todella paljon hammasta eikä sitä kipua halunnut enää paluumatkalla kokea. Soitettiin Vakuutusyhtiön New Yorkin toimistoon ja sanoivat siellä, että voi käydä missä tahansa hammaslääkärissä ja säilyttää kuitit ja hakea korvauksia sitten matkan jälkeen. Löydettiin netistä hotellin lähistöltä yksi yksityinen lääkäriasema ja mentiin käymään siellä. Saatiin hyvää palvelua ja hammas tuli paikattua ja lisäksi N sai kipulääkkeille reseptin. Vakuutus korvasi sitten sekä lääkärikäynnin että kipulääkkeet palattuamme Suomeen. Hammaslääkärikäynnin jälkeen menimme lounaalle Hard Rock Cafeen Baysidessa ja sitten lähdimme Offshoreveneen laiturille odottamaan lähtöä. Vene on muuten täysiverinen kilpaoffshorevene, paitsi että siinä on noin kolmellekymmenelle matkustajalle paikat. Vene on lähes 17 m pitkä ja kulkee noin 55 solmua tunnissa, eli hieman päälle 100 km/h. Tuo on veneelle jo todella kova vauhti. Esimerkkinä Poker Run venetapahtumassa Suomessa 2014 tuolla nopeudella oltaisi oltu kymmenen parhaan joukossa ja siellä tosiaan nopeimmat olivat oikeita kilpaveneitä.

Miami Thriller boat
Kiertoajelulla ajelimme ensin Star islandia ja sen viereisiä saaria hitaasti ympäri ja opas kertoi kenen julkkiksen talon edessä juuri olemme, näimme Madonnan, Jennifer Lopezin, Lebron Jamesin, Ricky Martinin, Sylvester Stallonen ja monen monen muun suuren tähden asunnot. Julkkiksia ei näkynyt kuitenkaan paikalla.






Tässä talossa on kuvattu elokuva Scarface.
Saarikiertelyn päätteeksi opas kysyi "oletteko valmiita?" ja kuski iski hanat tiskiin ja ajoimme Atlantin puolelle täydellä kaasulla. Aallokko Atlantin puolella ei ollut kovinkaan kummoista ja yhdessä vaiheessa kuski ajoikin päälle kolmekymmentä metrisen huvijahdin peräaaltoon alle kymmenen metriä jahdin perästä ja meidän vene lensi pitkän hypyn peräaallosta ilmassa. Otti kivasti mahanpohjasta.

Sitten mentiin!
Miami Beachia mereltä päin nähtynä
Kylläpä hymyilytti.
Kuskimme ja South Beachin eteläkärki.
Miami downtown
Muutamien kiertelyjen jälkeen palasimme takaisin Bayside Marketplacelle. Oli kyllä yksi hienoimmista kokemuksistani ja jokaisen maksetun dollarin arvoinen :) Ajelun päätteeksi kiertelimme Bayside marketplacea ja kävimme Hard Rock Cafessa syömässä.

Miami Hard rock Cafe
Illalla lähdimme vielä South Beachin eteläkärkeen katsomaan maisemia ja auringonlaskua. Oli todella lämmintä ja mukavaa kävellä Miamin pimenevässä illassa.

Miami Beach auringonlaskun aikaan
Auringonlasku downtownin taakse

Sataman valot syttyvät
Näimme myös Thriller Boatin iltakierroksenkin rannalta.
Thriller Boat iltakierroksella
Hotellille palattuamme mietimme, mitä lauantai eli viimeinen päivä tehtäisiin ja päädyimme siihen, että lähdemme Lake Worthiin junalla. Lake Worth on noin sata kilometriä pohjoiseen Miamista. Tutkiskelimme juna-aikatauluja ja mietimme mitä siellä voisi tehdä.

Lauantaiaamuna sitten lähdimme ensin metromoverilla coverment centeriin jossa vaihdoimme metroon ja ajoimme sillä tri-rail stationille joka on siis juna-asema. Ostettiin edestakaiset liput, jotka maksoi 5 dollaria per henkilö ja menimme odottelemaan junaa. Juna tuli aivan hetken päästä ja pääsimme kaksikerroksisen junan yläkertaan istumaan.

Tri-rail asemalta lähdössä.
Fort Lauderdalen keskusta näkyy taustalla.
Mukava oli katsella välillä muitakin maisemia, kuin vain Miamin. Näki, millaista elämä muualla Floridassa on. Junamatka kesti puolitoista tuntia ja perillä Lake Worthissa käytiin ihmettelemään että mihin sitten tästä. Mentiin läheiseen markettiin ostamaan vettä juomiseksi, kun päivä oli todella kuuma. Säätiedot näyttivät 35 astetta lämmintä. Kysyimme sitten kassalta että mistä löytyy keskusta. Hän siihen vastasi että keskustaan on noin viiden minuutin matka. Lähdimme sitten kävelemään hänen osoittamaan suuntaan. Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen ei näyttänyt paikat ollenkaan siltä että olisimme lähelläkään keskustaa ja tajusimme myyjän luulleen meidän olleen autolla. Vajaa puoli tuntia sitten kävelimme ja alkoi olemaan ravintoloita ja kauppoja vieri vieressä.

Lake Worthin pääkatua
Mentiin sitten lähes ensimmäiseen vastaantulleeseen ravintolaan joka oli sport pubi, jossa kuitenkin hyviä ruokiakin oli listalla. Ruoka oli loistavaa ja vatsat täynnä lähdimme sitten jatkamaan kiertelyä.

Lake Worth City hall
Kiersimme muutamia kauppoja ja päätimme lähteä rantaan, jonka piti olla aivan lähellä keskustaa. Melkein puoli tuntia käveltyämme tulimme korkealle sillalle ja se vielä piti ylittää ennen kuin oltiin sitten rannan puolella,

Lake Worth Lagoon sillalta kuvattuna.

Kasinon takaa löytyi sitten pitkät uimarannat.
Sieltä löytyikin mukava hiekkaranta ja menimme heti uimaan.

Lake Worth Pier ja rantaa
Muutaman tuntia rannalla oltuamme aloimme miettiä paluuta takaisin juna-asemalle. Päätimme mennä rannan laituripubissa juomaan yhdet oluet ja siitä sitten kysyä taksia. Ystävällinen tarjoilija soitti sitten taksin ja vasta pitkien jaarittelujen jälkeen toisessa päässä luvattiin että taksi tulisi hakemaan. Voiko sitten olla ettei haluta hiekkaisia rannalla olijoita taksiin vai mikä, mutta oli töykeää palvelua taksissa ja taksikeskuksessa. Jäi tältä taksikuskilta isommat tipit saamatta.
Lake Worthiin kyllä voisi palata toisenkin kerran, tosin silloin pitäisi olla auto vuokrattuna että pystyy liikkumaan helpommin.

Palasimme sitten junalla Miamin Tri-rail stationille ja menimme odottelemaan metroa katujen yläpuolella kulkevan metroradan asemalle. Aseman läheisyydessä oli muutamia epäilyttävän näköisiä kauppoja ja kioskeja ja muuten teollisuushalleja ja autokorjaamoja. Jonkun aikaa odoteltuamme alkoi alhaalla kuulua aseen laukauksia ja erään autokorjaamon työntekijät menivät talliin piiloon ja huusivat että "Älkää ampuko, täällä on ihmisiä". Ei sitten selvinnyt, mistä oli kysymys eikä sinne mitään poliisejakaan tullut. Metrot kulki tuohon aikaan illasta puolen tunnin välein ja tulimme asemalle kun edellinen oli juuri lähtenyt. Puolen tunnin päästä ei kuitenkaan kuulunut mitään metroa eikä kuulutuksia eikä mainintojakaan myöhästymisestä ja jouduimmekin odottelemaan lähes tunnin seuraavaa metroa. Ilmeisesti yksi metro oli hajonnut ja vuoro jäi näin välistä.
Hotellille palattuamme aloimme pakkaamaan seuraavan päivän kotiinpaluuta varten.

Sunnuntai aamuna käytiin vielä uimassa hotellin altaalla ja otettiin aurinkoa. Yhdentoista aikaan luovutimme huoneen ja ajatuksena oli mennä metrolla lentokentälle, mutta juuri ulos tullessa iski kova ukkonen ja vettä satoi saavista kaatamalla ja päätimme ottaa taksin ettei kastuttaisiin ennen lentoa.Vettä satoi todella rajusti koko matkan kentälle ja kaikki autot käyttivät hätävilkkuja moottoritiellä ajaessa. Vauhtia ei ollut taksillammekaan kuin kolmisenkymmentä mailia tunnissa ja silti ohiteltiin muita autoja tosi paljon. En ole eläessäni nähnyt yhtä kovaa vesisadetta.
Lentomme lähti kolmelta ja sitä ennen vietettiin loungessa aikaa virvokkeista ja muista tarjoiluista nauttien. Tosin lounge oli aivan täynnä espanjankielisiä kovaäänisiä perheitä, eikä rauhoittumisesta tullut yhtään mitään. Lento lähti ajallaan ja oli taas Air Berlinin Airbus 330 ja välilasku tehtiin taas Tegelillä Berliinissä. Matkan aikana oli hieman huoli, siitä että mitä kotona on tapahtunut kun lähtiessä ei kaikkia sähköjä saatu päälle, mutta selvittiin sitten tosiaan yhden pääsulakkeen vaihdolla.

Takaisin kotiin