16.9.2012
Sunnuntaina lähdimme sitten kohti Fort Lauderdalen Port Everglades
satamaa. Matkaa oli noin viitisenkymmentä kilometriä ja menimme sen taksilla.
Julkisia käyttäen olisi saanut käyttää bussia, metroa ja junaa ja vielä Fort
Lauderdalen päässä taksia joten helpompi vaihtoehto houkutteli enemmän. Jo
satamaa lähestyttäessä laivan valtava koko tuli esille, se erottui hyvin jo
kymmenen kilometrin päähän. Satamassa matkustajilta kysyttiin passit jo
portista sisään ajettaessa ja perillä taksista poistuessa oli satamatyöntekijät
ottamassa matkalaukut vastaan. Laukkuihin tuli samantyylinen tagi kuin
lentokentällä, ja tällä laukku löysi sitten perille meidän hytin ovelle.
Käsimatkatavarat sai viedä itse laivaan. Turvatarkastuksessa jäätiin kiinni,
kun oli jäänyt kaksi bacardi breezeria reppuun ja tullivirkailija kysyikin,
että olivatko ne lääkettä J
Eipä siitä sen kummempia seuraamuksia tullut, kuin juomat roskiin.
Seuraavaksi oli kirjautuminen laivaan ja tiskejä oli
parisenkymmentä eikä jonottaa tarvinnut yhtään. Tässä yhteydessä otettiin
matkustajista kuvat ja saatiin SeaPass kortti, joka toimi sitten seuraavan
viikon hyttiavaimena, maihinnousukorttina sekä lompakkona ja ties vielä minä
muuna. Tuo kun oli mukana, niin laivan kaikki palvelut oli käytössä. Kirjautumisen
jälkeen vielä valokuvaaja otti meistä potrettikuvan ja sitten päästiin pitkiä
rullaportaita kohti laivaa, jossa oli heti kuohuviinitarjoilu sisään astuessa.
Jännittävät tunnelmat. |
Nälkä alkoi olla jo kova ja menimmekin heti Sorrentos pizzeriaan hakemaan
syömistä. Tarjoilija kysyi mistä ollaan ja kun kuuli kotimaamme, kertoi olleen
hakemassa laivaa Floridaan sen valmistuttua. Ojentaessaan pizzat sanoi vielä
selvällä suomenkielellä ”Kiitos” J
Syötyämme kello alkoi olla lähempänä kahta ja lähdimme
kiertelemään laivaa ja näkemistä siinä kyllä riitti. Kuvailtiin paikkoja ja
käytiin yläkannella kuvailemassa Fort Lauderdalen seutua sekä muita sataman
laivoja jotka olivat myös lähdössä risteilylle. Luoksemme tuli laivalla
kiertelevä drinkkimyyjä ja otimme häneltä Pina Coladat. Ihmettelin kun hoputti
juomaan heti kunnon hörpyt, ja kun tein työtä käskettyä, kaatoi hän pullostaan
lisää rommia lasiin. J
Hyvää palvelua, etten sanoisi!
Juomista ja auringosta nautittuamme ajattelimme
mennä katsomaan joko hyttimme olisi valmiina ja olihan se. Meidän hytti oli 14
kerroksessa ja oli varustettu omalla parvekkeella. Meidän hytin päällä ei ollut
enää kuin ulkokansia. Hytissä oli valmiina suklaakuorrutettuja mansikoita ja
kuohuviiniä sekä leivoksia, jotka kuuluu häämatkalaisten pakettiin jonka sai
ilmaiseksi kun ilmoitti varustamolle olevansa häämatkalla. Todistukseksi riitti
muistaakseni meillä esimerkiksi hääjuhlan aikataulu. Sekin suomeksi
kirjoitettuna J
Meidän hytti |
Mentiin parvekkeelle istuskelemaan ja huomasin US Coast Guardin tekevän jotain
lähtöserenadia meille. Sitten alkoikin laivalla pelastusharjoitus johon
jokaisen matkustajan piti osallistua. Harjoituksessa piti merkkiäänen soitua
mennä rauhallisesti omalle pelastusasemalleen. Meillä se oli laivan
pääravintolassa josta sitten on ulos ovet pelastuslautoille. Istuimme ravintolassa
ja katsoimme screeneiltä pelastusvideon jossa kerrottiin mitä onnettomuuden
sattuessa tulee toimia. Ja kaikki varmaan toivoivat, ettei näitä toimia
tarvitse tällä risteilyllä käyttää.
US Coast Guardin show |
Pelastusharjoituksen jälkeen menimme hyttiin ja samalla tuli
meidän hytti-isäntämme Joel esittäytymään ja kertomaan hänen työtehtävistään.
Hän käy kaksi kertaa päivässä siivoamassa hyttimme ja laittamassa paikat
kuntoon sekä tuo iltakäynnillä seuraavan päivän ohjelman sängylle. Joelin
kanssa jutellessamme huomattiin laivan liikkuvan ja alkoi kiire tulla
kuvailemaan lähtöä. Ehdin juuri kuvaamaan lähtömme lahdesta kapeaa salmea
pitkin Atlantin puolelle. Sama tilanne vastapuolelta
Tästä sitten ulos Atlantille |
Kuudelta meillä oli ruokailu laivan pääravintolassa. Meillä
oli joka ilta sama ruokailuajankohta sekä sama pöytä. Meille oli sattunut
(ilmeisesti häämatkastamme johtuen) kahden hengen pöytä ja saimme rauhassa
syödä joka ilta. Pääravintola oli ala carte tyyppinen ja menussa oli aina 6
alkupalavaihtoehtoa sekä 6 pääruokavaihtoehtoa. Jälkiruokia oli niin ikään
valittavana 6-8 ja kaikki ruoka oli todella hyvää joka ilta. Jos olisi jäänyt
nälkäkin, olisi voinut pyytää vaikka uusia pääruokia. Tähän meidän ei
kertaakaan tarvinnut turvautua. Ruuan jälkeen kiertelimme vielä laivalla ja nautimme Royal
Promenaden hienoista esityksistä sekä kuuntelimme kapteenin tervetuliaispuheen.
Yöllä herättiin kun kovaäänisistä kuului puhetta jostain
tippuneesta matkustajasta ja siksi seisoimme paikallaan. Matkan jälkeen löysin
uutisen tästä tapauksesta ja kyseessä oli parikymppinen tyttö. Ilmeisesti oli
istuskellut parvekkeen kaiteelta, josta oli horjahtanut alas. Häntä ei löydetty
etsinnöistä huolimatta.
17.9.2012
Aamulla mentiin Windjammeriin aamupalalle ja siellä sai
todellakin vatsan täyteen. Sieltä löytyi kaikkea mitä aamiaiselle kuvitella
saattaa ja paljon vielä enemmänkin. Aamiaiselta takaisin hyttiin tullessa
kapteeni kuulutti, että yöllisen episodin takia tämän päivän satama Nassau,
Bahama jää käymättä koska olisimme siellä olleet niin myöhään. Siksi
suuntasimme kohti Saint Thomasia, jossa tarkoitus olisi olla keskiviikkona.
Saimme näin kaksi päivää merellä putkeen. Meripäivät menivät aurinkoa ottaessa
ja uidessa. Ruokaa sai lähes aina kun oli nälkä sekä huonepalvelusta sai tilata
ilmaiseksi aamu kuuden ja ilta kahdentoista välillä.
Tänään oli laivan pukeutumiskoodina Formal ja tällöin
illalliselle piti pukeutua pukuun, vaikkakin kaikki eivät tätä siellä
noudattaneetkaan. Illalliselle mennessä laivan valokuvaajat ottivat vielä
ihmisistä potretteja pääravintolan edessä. Näitä potretteja sai sitten ostaa
laivan Focus puodista, missä myydään valokuvia ja muuta vastaavaa.
Meidän puvut formal iltana. |
18.92012
Tänään oli myös meripäivä ja ohjelma meillä oli lähes
edellisen päivän tapainen. Aamulla parvekkeella ollessa huomasin jotain
liikettä vedessä ja tarkemmin katsottuna huomasin siellä olevan kaksi
delfiiniä, jotka uivan laivan aalloissa. Tänään tosin kävimme lisäksi
kokeilemassa laivan jäärataa, jossa sai luistella muiden matkustajien kanssa.
Huomasi tosin että meillä suomalaisilla on verenperintönä tuo luistelu, kun
muut hädin tuskin pysyivät siellä pystyssä J
Tuolla tunsi itsensä hyväksi luistelijaksi :) |
Tänään kiertelimme myös laivaa ja löydettiin valmistusmaa kyltin ”Finland” yläkannelta keulasta maston juuresta. Tuli todella ylpeä olo
kotimaastaan. Löysimme kierrellessä myös laivan peräosasta 11. kerroksesta
mukavan parvekkeen, mistä näki hyvin laivan takaosassa olevalle Aqua
theaterille ja ajattelimme jäädä katsomaan sinne pian alkavaa Oceanaria showta.
Näytöksessä oli hienoja trampoliinihyppyjä , kerroshyppyjä ja muita upeita
temppuja veteen.
Made in Finland :) |
Oceanaria |
Tuolta tolpan nokasta ne hurjat hyppivät, muistaakseni 14m korkeudesta |
19.9.2012
St. Thomas – Yhdysvaltain neitsytsaaret
Tänään olimme Saint Thomasin saarella ja tarkemmin Charlotte
Amalien kaupungissa. Saari kuuluu Yhdysvaltojen Neitsytsaariin ja täten saaren
asukkaat ovat yhdysvaltojen kansalaisia. Laiva jäi saaren läntiseen satamaan ja
kaupunkiin oli satamasta parisen kilometriä. Satamassa meitä vastassa oli kunnon komitea iguaaneja rantakivikoilla, joita ihmiset kuvailivat.
Nämä sankarit olivat satamassa vastassa, noita oli useammallakin kivellä. |
Otimme kaupunkiin taksin jotka
täällä olivat avolava jenkkejä, jossa lavalla neljä riviä penkkejä. Kyytiin
mahtui noin 16 matkustajaa ja matka maksoi 6 dollaria/hlö. Ilma oli todella
kuuma ja taksin avoin matkustamolava oli mukava ajoviimassa.
Tälläisilla takseilla siellä mentiin. |
Taksista
hypättyämme taas ilma seisoi ja 34 asteen kuumuudessa oli tuskastuttavaa olla.
Suuntasimme ensimmäiseen kuppilaan jossa pääsi varjoon terassille. Paikan
sisällä oli kuumempi kuin ulkona, kun ravintolan työntekijä paisteli pekoneja
hikeä pyyhkien otsaltaan. Täällä ei syöty, otettiin vain yhdet oluet ja
istahdettiin terassille. Oluiden jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungin
kauppoja ja katuja sekä toria. Torilta N löysi kietaisumekon.
Puolet pääkadun
varrella olevista kaupoista olivat tyypillisiä turistiliikkeitä, St Thomas
paitoja, mukeja ja vaikka mitä matkamuistoja täynnä. Samoissa liikkeissä
myytiin myös alkoholijuomia. Toinen puoli liikkeistä oli sitten timantti- ja kellokauppoja.
Amerikkalaiset ostavat näistä todella paljon verottomana koruja sekä kelloja.
Kun ei enää jaksettu kierrellä kauppoja ajattelimme ottaa seuraavan kohdalle
sattuneen taksin ja lähdettiin laivaan. Tosin taksi kierteli taas jonkun aikaa
keskustassa, ennen kuin oli kuskin mielestä tarpeeksi kyytiläisiä ja sitten
vasta päästiin laivalle. Laivaan noustessa sattui pienoinen episodi kun N:llä oli
litran vesipullo mukana, jossa oli enää jotain desi jäljellä. Turvatarkastajat
kysyivät mitä se oli ja eivät uskoneet että on vettä. Taisi sitä käydä kolmekin
työntekijää haistelemassa ja siinä vaiheessa N sanoi, että sen voi heittää ihan
hyvin poiskin. Laivaanhan ei saa tuoda omia alkoholijuomia ollenkaan, kuten
huomattiin jo lähtöpäivänä Fort
Lauderdalen satamassa.
Käytiin laivan Windjammerissa myöhäisellä lounaalla ja
sitten mentiin vielä joksikin aikaa yläkannelle uimaan ja auringonottoon. Laiva
lähti taas satamasta sillä aikaa kun oltiin syömässä pääravintolassa, mutta
ehdittiin vielä ulos katselemaan maisemia kun laiva lipui Saint Thomasin saaren
salmia pitkin.
Saint Thomas jää taakse. |
Yksi laivan lukuisista bändeistä soittamassa cupcake firman katolla. |
Kävimme vielä laivan Schooner barissa drinkeillä ja kiertelimme
taas laivaa. Ennen hyttiin menoa meillä oli tapana käydä joka ilta hakemassa
Sorrentos pizzeriasta muutamat slicet pizzoja iltapalaksi vielä hyttiin.
Terveellistä iltapalaa siis! J
20.9.2012
St. Maarten
Auringon nousua St. Maartenilla. Linssi alkoi huurtumaan heti ulos tultua ja hieman tämän kuvan jälkeen ei enää pystynyt kuvaamaan mitään. |
Tänäänkin tapamme mukaan herättiin kuuden maissa ja
suuntasin heti yläkannelle jos saisi kuvattua auringon nousua. Tosin aina ulos
mennessä joutui odottelemaan 10-15 minuuttia että kosteus poistuu kameran
linsseiltä. Kun tultiin ilmastoiduista sisätiloista ulos trooppiseen ilmaan,
kostui linssi lämmön vaikutuksesta saman tien. Siinä ei kovin nopeita
tilanteita pystynyt kuvaamaan. J
Tälle aamulle olimme tilanneet aamupalan hyttiimme ja se oli odottamassa oven
edessä tultuani kannelta. Nautimme aamiaisen omalla parvekkeella.
Aamiainen parvekkeella |
Tänään olimme
St Maartenilla, Hollannin ja Ranskan puoliksi omistama saari, jonka eteläpuoli
kuuluu Hollannille ja pohjoispuoli on Ranskan aluetta. Johtuen EU:sta,
siirtymistä maiden välillä ei edes huomaa kuin kylteistä. Me pysyttelimme
Hollannin puolella koska täältä löytyi matkamme pääkohde, Maho Beach. Tuo on siis
uimaranta joka on aivan Princess Juliana Airport lentokentän vieressä ja rannan
kiitoradasta erottaa vain yksi aita ja autotie. Täällä on hyvät mahdollisuudet
lentokoneiden kuvailuun ja samalla voi ottaa aurinkoa ja uida. Koneet
laskeutuvat aivan rannan päältä.
Otimme heti laivasta tultuamme satamasta
taksin saaren toiselle puolelle Maho Beachille, joka osoittautui virheeksi,
koska ennen kymmentä aamulla ei lentokentällä juurikaan ollut liikennettä.
Ajattelimme käydä syömässä tässä välissä jossain ja etsimme paikkaa hotellien
ja ravintoloiden seasta, mutta kaikki olivat kiinni. Kysyttyämme erään hotellin
piccololta, missä olisi auki oleva kahvila tai ravintola, sanoi kaikkien
paikkojen aukeavan vasta puolen päivän jälkeen. Kyltissä vähän matkan päässä oli
”Maho – The village that never sleeps” J
Ei kovin vakuuttava kyltti |
Pienen etsinnän päätteeksi löysimme pienen ilmastoidun kahvilan
ostoskeskuksesta jossa sitten söimme hieman. Oli mukavaa olla sisätiloissa kun
lämpötila alkoi olla lähempänä 35 astetta. Tämän jälkeen menimme ostarin
kauppaan ostamaan juomista rannalle ja löysimmekin litran vesipulloja lähes
kolmen dollarin hintaan. Turisteilta rahat pois.
Maho Beach |
Rannalla sitten odottelimme
ensimmäisiä koneita ja kyllähän niitä sitten puolen päivän jälkeen alkoi tulla.
Ranta oli kärsinyt todella paljon edellisviikon hurrikaanin takia ja sieltä oli
kadonnut valtavasti hiekkaa. Koneiden tulon ja lähdön välillä oli mukava olla
meressä vilvoittelemassa. Tosin merivesikin oli n. 30 asteista, joten ei sekään
hirveästi vilvoittanut. Kävin myös yhdessä vaiheessa rannan vieressä olevalta
terassilta hakemassa oluet meille. Tingin kaksi kolmen dollarin olutta
vitoseen, koska lompakossa ei ollut muuta kuin 20 ja 5 dollarin seteleitä.
Myyjä ei hintaan suostunut ja pakko oli tarjota kaksikymppistä. Siinä vaiheessa
myyjä huomasi ettei hänellä ollutkaan vaihtorahaa antaa ja joutui myöntämään
tappion ja möi oluet vitosella.
Cessna Grand Caravan laskeutumassa. |
Boeing 737 |
Insel Air MD 80 |
Kivat ukkospilvet taustalla. |
Kolmen jälkeen lähdimme taksilla Phillipsburgin
keskustaan (Hollannin puolen pääkaupunki jonka satamassa laiva oli) ja kävimme
siellä syömässä Hard Rock Cafessa. Syödessämme terassilla iski todella kova
sadekuuro ja osa terassin katostakin petti kastellen viereisen pöydän seurueen.
Syönnin jälkeen päätimme vielä kierrellä hieman kaupungin katuja ja kauppoja.
Yhdessä vaiheessa kuului kadun toiselta puolen huudettavan nimeäni ja mietin
että tuskin minua huudetaan. Kääntäessä päätä, siellä huomasin kuitenkin meidän
illallisravintolan tarjoilijamme Elvys huitomassa J Hän oli päässyt myös vapaalle
päiväksi ja lähti kiertelemään kaupunkia.
Muutamien ostosten päätteeksi
ajattelimme lähteä 3 dollaria maksavalla lautalla takaisin laivalle,
kuumuudessa ei enää jaksanut kävellä noin kilometriä satamaan vaan oikaistiin
lautalla lahden yli. Laivalla suihkussa käytyämme mentiin taas pääravintolaan
illalliselle ja kuvailin yläkannella laivamme lähtöä satamasta ja katsottiin
horisonttiin katoavaa St. Maartenia. Alkoi paluumatka kohti Floridaa, tosin
lauantaille oli vielä pysähdys Nassaussa tulomatkalla väliin jäämisen vuoksi.
Kapteeni lupasi että ajamme kovempaa, että on sitten aikaa matkustajilla myös
kiertää Bahamalla. J
Ajattelimme tässä vaiheessa ottaa valmiin retken Bahamalle, kun siellä ei
tiedetty oikein mitään paikkaa, johon olisi menty.
Laivamme satamassa |
Auringon viimeiset säteet |
21.9.2012
Laivan Central parkia illalla |
Tänään suunnattiin poikkeuksellisesti Park Cafeen aamiaiselle
ja siellä oli loistavat tarjoilut. Kahvila oli laivan Central Parkin reunalla
ja siellä oli viihtyisää syödä aamiaista ulkona puiden katveessa.
Tänään oli meripäivä ja vietimme sen tapamme mukaan aurinkoa
ottaen ja uiden. Lisäksi kävimme kokeilemassa laivan kiipeilyseinää sekä
pelasimme pari kierrosta minigolfia.
Laivan minigolfkenttä |
Illalle oltiin varattu liput Chicago musikaaliin laivan
pääteatteriin ja se oli hieno show loistavine laulajineen.
Poseerausta hytti-isäntämme Joelin kanssa. |
22.8.2012
Nassau – Bahama
Tälle päivälle oltiin varattu siis snorklausretki.
Kokoonnuimme yhteen paikkaan laiturille laivan päästyä satamaan ja siitä retken
järjestäjä sitten tuli noutamaan meidät. Mentiin suurella
katamaraanipurjeveneellä vajaan tunnin matkan päähän ja matkalla oli toinen
toistaan upeampia merenrantataloja.
Mukavia pikku huviloita |
Ohitimme myös Eddie Murphyn omistaman
majakkasaaren. Erään saaren luo pysähdyimme sen vierellä oleville koralleille ja
jäimme snorklaamaan. Maisemat veden alla oli upeat ja kaloja todella paljon.
Snorklattuamme pari tuntia lähdimme takaisin laivalle ja matkalla saimme pari
lasillista jotain todella hyvää rommidrinkkiä. Vaikka aikaa laivan lähtöön oli
vielä useampi tunti, ei jostain syystä enää jaksanut jäädä kiertelemään
kauppoja. Johtui varmaan siitäkin, kun heti purjeveneestä noustuamme oli
kimpussamme useampi todella aggressiivinen katukaupustelija. Ilmeisesti
muillakin oli kiire pois, kun satamassa oli todella massiivinen ruuhka.
Satamassa oli meidän lisäksi neljä suurta risteilijää samaan aikaan ja tuntui
että kaikkien matkustajat olivat menossa samaan aikaan laivoihin. Lähes tunnin
passintarkastukseen jonottamisen jälkeen pääsimme sitten laivaan.
Snorklausretken katamaraani |
Laiva koko komeudessaan |
Illallisella sitten pääravintolassa tarjoilijat ja kokit
lauloivat matkustajille viimeisen illan kunniaksi.
Illallisen jälkeen
yläkannella oltuamme huomasin Bahamaa lähestyvän ukkosrintaman ja kävin kameran
hytistä ja tulin kokeilemaan jos saisi laivan kaidetta tukena pitäen kuvia
salamoista. Parista sadasta kuvasta kaksi onnistui J
Illalla piti vielä pakata
laukut ja laittaa ne hytin ulkopuolelle odottamaan ja ne saisi sitten huomenna
satamassa merkityltä paikalta. Käsimatkatavaroihin kannatti jättää illalla ja
aamulla tarvittavat tavarat. Saimme myös oman laivasta poistumisajan. Olimme
valinneet aiemmin jo poistumisen ensimmäisten joukossa ja saimme melkein
ensimmäisen puolituntisen. Poistuminen tapahtuu puolen tunnin joukoissa, ettei
kaikki ryntää uloskäynneille ja maahantulotarkastukseen samaan aikaan kuten
kotoisilla ruotsinlaivoillamme.
23.9.2012
Aamulla herättyämme huomasimme
että laiva on paikoillaan ja ulos katsottuamme huomasimme olevamme jo Fort
Lauderdalessa ja risteily oli päättynyt. Kävimme vielä aamiaisella ja sitten
vielä viimeinen tarkistus huoneeseen ja odottelemaan pääravintolaan omaa
laivasta poistumisaikaa.
Pääsimme ulos laivasta yhdeksän maissa mutta sitten
terminaalissa alkoivat ongelmat. Laukkumme olisi pitänyt olla 17 ruudussa,
mutta sieltä niitä ei löytynyt. Vaikka kuinka yritimme lähistöltä niitä
vilkuilla, ei niitä yli 5000 muun matkalaukun joukosta löytynyt. Yritimme mennä
toiselle matkalaukkualueelle, joka oli rajattu nauhoilla, mutta tullimiehet
tulivat sitten ajamaan meidät pois. Heiltä kysyttiin, mistä sitten voidaan
etsiä, mutta eivät osanneet auttaa. Löydettiin sitten sataman kaksi työntekijää
jotka auttoivat meitä. Pian N:n laukku löytyikin 71 ruudusta aidatulta alueelta
(aidatulla alueella oli viimeisimpänä ulostulevien laukut) Oma laukkuni
löytyikin sitten vasta puolen tunnin etsimisen päätteeksi ruudusta 57. Laukkuja
noutamaan tullessa ei maahantulotarkastukseen juurikaan ollut jonoja, mutta
etsimisoperaatio vei niin paljon aikaa, että jouduimme sitten jonottamaan puoli
tuntia maahantulotarkastukseen.
Päästyämme ulos otimme taksin ja olimme jo
aiemmin päättäneet, että menemme taksilla Fort Lauderdale Airport juna-asemalle
ja siitä junalla Miami airport asemalle josta lentokentälle päästään shuttle
bussilla. Lentokentällä olimme jo ennen yhtätoista ja söimme siellä
pizzeriassa.
Lentomme lähtisi vasta kymmeneltä illalla ja pohdimme, mitä
tehtäisiin ennen sitä. Päätimme, että jätetään matkalaukut lähtöselvitykseen ja
lähdettäisiin metrolla downtowniin. British Airwaysin lähtöselvitys kuitenkin
aukesi vasta kahdelta ja jäimme odottelemaan sen aukeamista. Enpä silloin
muistanut että Diners kortilla oltaisiin päästy ilmaiseksi loungeen jossa olisi
voinut odottaa lentoa leväten ja nauttien loungen tarjoiluista. Kun
lähtöselvitys sitten aukesi, jätimme laukut siihen ja lähdimme metrolla
Miamiin.
Downtown oli kuitenkin sunnuntai iltapäivänä täynnä kodittomia eikä sinne huvittanut jäädä joten palasimme lentokentälle. Beachille olisi päässyt
julkisilla noin puolesta tunnista tuntiin, mutta jos matka-aikaa olisi mennyt
maksimissaan 2h lisää, niin eipä siellä olisi enää juurikaan ehtinyt olla.
Lentokentällä sitten hengailimme vain ja odottelimme lentoa.
Paluulento oli
taas Boeing 747-400 ja parin tunnin vaihto oli Heathrowilla Lontoossa. Kotona
oltiinkin sitten maanantaina iltapäivästä. Oli kivaa olla kotona, vaikka loistava
reissu olikin ollut.