Illalla suuntasimme laivan pääruokasaliin illalliselle. Meillä oli varattuna joka illalle sama pöytä kello 18.00. Pöytä oli tällä kertaa kuuden hengen joten muitakin sitten olisi todennäköisesti pöytäämme tulossa. Oltiin tilattu jo alkuruuat ja pääruuat ja odottelimme niitä, kun pöytäämme saapui vanhempi brittipariskunta joskus puoli seitsemän aikaan. Tarjoilija sitten otti myös heidän tilauksen ja meidän ruuat tulivat sitten vasta samaan aikaan kuin tämän vanhemman pariskunnan. Eihän siinä nälkä olisi vielä ollutkaan! No pakko oli niellä nälkäisen kiukku ja odotella vielä kiltisti ruokaa. Kaksi paikkaa vielä pöydässämme oli, ja odottelin kauhulla, ettei niihin enää tule ketään tänä iltana.
Saatiin ihan mukavasti juttuakin aikaan pariskunnan kanssa ja pääravintolan ruuat olivat hyviä ja vatsa niillä täyteen tuli. Kierreltiin taas illallisen jälkeen laivaa ja hyttiin tultuamme tilasimme huonepalvelusta pizzaa iltapalaksi. N jäi hyttiin ja itse kävin vielä illemmalla kiertelemässä laivan kannella ja kuuntelemassa jonkun aikaa laivan teatterissa olevaa musiikkiesitystä jossa soitettiin 70 - luvun hittejä.
5.11.2014
Porto Santo - Madeiran naapurisaari
Aamulla herättiin tuttuun tapaa hyvissä ajoin ennen seitsemää ja jonottamaan Windjammerin aamiaiselle taas ensimmäisten joukossa. Tänään laiva saapuu Madeiralle Funchalin satamaan ja meillä oli tarkoituksena vain kierrellä keskustan kauppoja ja eilisen puhelimen mykistymisen vuoksi ajattelin etsiä laturia.
Lähestytään Funchalia
Laivan neloskantta kiertävä kävelyväylä.
Oltiin varattu laivayhtiöltä viiden dollarin hintaan bussikyyti keskustaan ja takaisin, joten oli vähän helpompi reissu keskustaan. Mentiin keskustan ostoskeskukseen jonka N oli jo ennen matkaa löytänyt netistä. Siellä metsästin kuumeisesti kauppaa josta löytyisi puhelinlaturi. Yksi suuri kodinkoneliike löydettiin ja sieltä iso valikoima latureita, mutta halusin vielä varmistua että varmasti laturilla akku latautuu ja kokeiltiin myyjättären kanssa latausta, mutta se ei onnistunut. Eipä sitten tullut laturikaupoista mitään, kun ilmeisesti ei laturissa ollutkaan vika, vaan puhelimessa. Seuraavaksi sitten etsittiin valtuutettu puhelinhuolto ja sieltä kysymään apua. He eivät voineet mitään vaan olisivat lähettäneet jonnekin maahantuojalle puhelimen, joten en jättänyt sitä, kun olisi pitänyt tulla parin viikon päästä hakemaan ja silloin oli tarkoitus olla toisella puolen Atlanttia. Päätin, että ei lomalla puhelinta tarvitse ja muutamat viestit kotiin Suomeen ja nettikahviloissa surffailut voi hoitaa N:n puhelimella. Nyt se loma vasta alkaakin, kun ei puhelimesta tarttee olla riippuvainen! Hoidetaan sitten puhelin kuntoon kotona. Kierreltiin vielä jonkun aikaa Funchalin katuja ja mentiin sitten välipalalle Ritzin terassille. Siellä kävin pakolliset nettisurffailut Wi-Fillä ja kulutettiin aikaa katsellen alhaalla kulkevaa liikennettä. Laivalle palasimme bussikyydillä ja mentiin lähes heti syömään illallisravintolaan. Illallisen jälkeen kävin vielä kuvailemassa Madeiraa iltavalaistuksessa laivan kannelta sekä laivan lähtöä satamasta. Lähdettiin kohti Teneriffaa vasta kahdeksalta.
Funchalin kaupunkia
Kivoja pikkukatuja
Pankki
Joao löysi Madeiran saaren. Hän oli yksi niitä hurjia jotka uskalsivat purjehtia maailman laidalle.
Funchalia iltavalaistuksessa
Laivan yläkantta Funchalin satamassa
Laivan Johnny Rockets hampurilaisravintola
6.11.2014
Auringonnousu Atlantilla - Tuolla jossain on Afrikka
Löydettiin reitti, mistä pääsee laivan keulakannelle.
Laivan miehistölle on vähän pelkistetymmät portaikot.
Tuolta tultiin
7.11.2014
Teneriffa häämöttää jo
Tässä vaiheessa mietin, että ei tuo Teneriffa miltään hiekkarantojen paratiisilta näytä. Nämä pohjoisosan jyrkkiä kallioita.
Lähestytään Santa Cruzin kaupunkia
Tänään olemme Teneriffalla ja saavumme satamaan puolen päivän aikaan, joten oli hyvin aikaa kuvailla maisemia lähestyttäessä Teneriffan saarta. Käytiin vielä lounaalla ennen kuin kokoonnuttiin teatteriin kun olimme varanneet päivälle Royal Caribbeanilta Teide kansallispuiston retken. Näin päästiin myös laivasta ulos ilman ruuhkia. Bussimme oli aivan laivan vieressä ja siitä sitten alettiin kipuaminen bussilla kohti 2300 metrin korkeutta.
N:aa alkoi jo ensimmäisten sadan metrin nousun jälkeen hirvittämään korkeus, kun katsoi bussista taakse merelle päin. En viitsinyt tässä vaiheessa sanoa, että pahempaa on vielä luvassa. Kivuttiin siis Santa Cruzin satamasta kohti kansallispuistoa ja matkaa tuli yhteen suuntaan noin 70 kilometriä ja matka kesti tauon kanssa noin kaksi tuntia. Matkan ensimmäiset parikymmentä kilometriä mentiin suhteellisen loivaa nousua asutusten ja metsien keskellä, mutta sitten tie muuttui kunnon vuoristotieksi joka mutkitteli serpentiinin lailla ja meno oli hidasta.
Suhteellisen jyrkkiä oli rotkot vielä metsärajan alapuolellakin.
Puut alkaa harvenemaan ja kuljetaan tiellä jonka molemmilla puolilla tälläinen maisema. Tässä näkyy vieä laivamme vasemmassa laidassa.
Vielä on jonkun verran matkaa Teidelle
Lähestytään jo Teideä, tässä vaiheessa pidettiin tauko ja käytiin syömässä Restaurante Bambyssa.
Kun puuraja alkoi olemaan alapuolella, huomasi hyvin vuorien jyrkkyyden ja alkoi heti vaistomaisesti miettimään että miten kävisi jos bussi ajaisi tieltä. Ei kovin hyvin taitaisi käydä. N alkoi olla jo aika paniikissa, mutta selvisi siitä kuitenkin hammasta purren. Kun päästiin Teiden kalderaan, alkoi tiekin kulkemaan jo aika tasaista ja ympärillä ei enää ollut kuin muutamien-kymmenien metrien pudotuksia. Kaldera on sortuneen tulivuoren jättämä kraateri. Teiden kaldera on halkaisijaltaan 48 kilometriä ja se on syntynyt 150 000 vuotta sitten räjähdyspurkauksesta. Teide itse nököttää kalderan keskellä. Tämän kalderan läpi kulkee tie pohjoisesta etelään, mitä pitkin mekin nyt kansallispuistoon menemme.
Maisemat kansallispuistossa oli mykistävät ja niitä saatiin tutkia reilun tunnin ajan. Teiden köysiradalle, jolla olisi päässyt 3500 metriin, oli neljän tunnin jonot, joten sinne ei tällä kertaa ollut mahdollista mennä. Pitää lähteä joku toinen kerta sitten omatoimisesti sinne, niin voi käydä huipullakin.
Kalderan sisäseinämää
Siellä se huippu häämöttää
Karua seutua, tuo kaikki on muodostunut laavasta.
Paluu sujui samoissa merkeissä kuin menokin, mutta nyt jyrkkiin rotkoihin oli jo ehkä hieman tottunut ja alkoi luottamaan kuskinkin ajotaitoihin. Kun päästiin Santa Cruzin kaupunkiin, päätettiin jäädä kaupungissa pois ja kierrellä siellä vielä kun laivan lähtöön oli vielä kolmisen tuntia.
Vielä pilvirajan yläpuolella.
Pilvessä ajelua, toivottavasti kuski ei ollut!
1750-luvun ruutivarasto Santa Cruzin satamassa
Kierreltiin kauppoja ja yritettiin etsiä sopivaa ruokapaikkaa pidemmän aikaa, kun vatsa alkoi jo huutaa ihan kunnolla. Pitkän etsinnän päätteeksi löydettiin ihan viihtyisä pieni ravintola, jonka terassille ajateltiin mennä syömään. Tarjoilija sitten tilausta pyytäessä kysyi, haluammeko alkusalaattia ja ajattelimme ottaa sen. Kun pöytään tuli kaksi täyttä lautasellista salaattia, jossa oli paljon vielä kalaa, ihmettelin että olikohan nyt tullut virhe meidän ruuissa, kun nämä vaikuttivat enemmänkin pääruuilta kokonsa puolesta. Kysyttyäni tarjoilijalta asiaa, hän totesi vaan että kyllä nämä alkusalaatteja ovat. No selityskin tuli sitten ruokailun lopussa kun laskussa oli 20€ kahdesta alkusalaatista, suhteellisen tyyristä.
Syönnin jälkeen kierreltiin vielä kaupunkia ja käytiin apteekissa rakkolaastareita ja eräässä kosmetiikkaliikkeessä jossa oli joku remonttiloppuunmyynti. Halvallahan sieltä tavaraa lähti.
Sitten alkoi jaloissa painamaan sen verran että päätimme mennä takaisin laivalle kävellen ja suihkun kautta illalliselle.
Illallisen jälkeen kierreltiin yläkansilla haistelemassa Atlantin tuulia ja katsomassa Santa Cruzin hämärtyvää kaupunkia. Pian alkoi laivakin liikkua ja oli aika jättää Euroopalle hyvästit ja seuraavan kerran oltaisiin kuivalla maalla vasta reilun viikon päästä. Kun ohitimme Teneriffan saaren eteläkärkeä, yritin tähyillä vielä Teiden huippua yön hämärässä, mutta eipä sitä enää näkynyt kuutamosta huolimatta.
Atlantin ylitys alkaa nyt ihan kunnolla...
Irtautuminen Santa Cruzin satamasta, matka yli Atlantin voi alkaa
Jostain Playa De Las Americasin kohdalta, Teide ilmeisesti pilvien peitossa.
1.11.2014
Lentomme Gatwickille Helsingistä lähti kahdeksan aikaan aamulla. Oltiin varattu Norwegianilta hyvissä ajoin jo heinäkuussa lennot ja saatiin paikat exit riviltä, joten jalkatilaa oli hulppeasti, eikä mahdollisesti edessä olevan penkin kallistelu niin häiritsisi.
Mukavat jalkatilat exit rivillä.
Oltiin perillä Gatwickilla yhdeksän aikaan paikallista aikaa ja suuntasimme aamupalalle kun löydettiin sopiva ravintola. Kierreltiin lentoasemalla katsellen paikkoja ja ostellen evästä junamatkalle ja puoli tuntia ennen junan lähtöaikaa alettiin suunnata kohti juna-asemaa. Se löytyikin helposti ja automaatilla oli helppo lunastaa liput mukana olevaa varausnumeroa käyttäen. Junaa odoteltiin vielä vartin verran ja se saapui täysin ajallaan. Juna-asemalla oli mukavat sisäkopit joissa pystyi odottaa junaa lämpimässä. Yhteen koppiin mahtui parisenkymmentä ihmistä ja siellä oli kirjoja ja pelejä sekä lapsille leluja, joiden parissa pystyi tappamaan aikaa junaa odotellessa.
Junamatka Southamptoniin kesti puolitoista tuntia ja kiskot vei Englannin hienon maaseudun läpi, juuri sellaisten maisemien läpi joita brittisarjoissa näkee. Yksi näkymä ihmetytti, eikö briteissä ole muuta kuin punaista tiiltä ja kaikista taloista puuttuu räystäät, eli katto loppuu heti siihen, mistä seinä alkaa yläpäässä.
Arundel Castle junamatkan varrella.
Arundelin kaupunki katedraaleineen
Saavuttuamme perille Southamptoniin päätimme ottaa taksin, reilun kilometrin kävelyn sijasta, kun ei jaksanut kaikkia matkatavaroita perässä vetää. Taksin saaminen olikin sitten haastavampi juttu, kun suurimmassa osassa takseja ei käynyt pankkikortti. Kolmannen taksin kohdalla pyydettiin että ajaa pankkiautomaatin kautta ja lähellä hotelliamme olikin yksi, jolta nostin ja kävin maksamassa taksin. Kirjauduimme Mercure Dolphin hotelliin, joka oli todella vanha rakennus ja sen rappukäytäväsysteemikin oli reilusti ajalta ennen hissien keksimistä. Jouduttiin nimittäin menemään hissillä ensin meidän kerrokseen, sitten siitä puoli kerrosta alaspäin ja käytävän jälkeen noin kerros ylöspäin ja vielä hieman ennen huonettamme noin neljäsosakerros alaspäin. Lopulta sitten kapean käytävän päässä oli ovi huoneeseen ja huone oli todella pieni. Ihmeteltiin kovaa liikenteen melua, mutta huomattiin ikkunan olevan täysin auki. Ilmeisesti tällä pyrittiin peittämään ummehtunut haju huonessa.
Bargate Southamptonissa
Huoneeseen tutustumisen jälkeen lähdettiin tutustumaan Southamptonin keskustaan ja läheiseen West Quay ostoskeskukseen. Tämä oli samanlainen ostari kuin Suomessa lähes kaikki vastaavat, eikä mitään uutta mullistavaa löytynyt. Illalla mentiin syömään hotellin vieressä olevaan Italialaiseen Lupa -ravintolaan. Voisi jopa sanoa että lähes paras Italialainen ravintola tähän mennessä, missä ollaan käyty. Vatsat täysinä lähdettiin hotellille suihkuun ja nukkumaan. Tai niin ainakin luultiin... Suihkusta ei tullut kuin viileää vettä, ilmeisesti ei vaan osattu käyttää brittiläiset standardit omaavaa suihkua. Ja alakerran juhlatilassa oli jotkut juhlat menossa joiden musiikki kuului todella selvästi huoneeseemme.
Juhlat loppuivat kuitenkin sitten puolen yön jälkeen ja pääsimme nukkumaan pauhaavan musiikin loputtua. Liikenne ei häirinnyt kovinkaan paljon nukkumista, vaikka siitä varoiteltiin yöpöydän lapussa ja lapun vieressä oli korvatulpat.
Vaikka hotelli on saanut neljä tähteä, en pitäisi sitä ollenkaan niiden arvoisena, ainakaan tämän huoneen osalta. Huoneessa sekä koko hotellissa oli niin paljon kaikkea pientä viksallaan.
2.11.2014
Aamulla herättyämme ikkunasta näimme kun Southamptonin satamaan oli saapunut Royal Caribbeanin uusin risteilijä Quantum Of the Seas, joka lähtee neitsytmatkalleen Atlantin yli tänään. Suuntasimme aamutoimien jälkeen aamupalalle hotellin aamiaissaliin ja siellä tarjottiin monipuolinen aamiainen, eikä oikeastaan mitään jäänyt kaipaamaan kattauksesta.
Aamiaisen jälkeen N jäi huoneeseen vielä lepäilemään ja pakkailemaan ja lähdin itse kiertämään kaupunkia kävellen. Lähdin ensin pohjoiseen hotellilta East streetille asti ja sitten Queenswayta Bernard streetin kautta Oxford streetille kunnes olin jo lähellä satamaa, josta risteilymme lähtisi. Adventure of the Seas oli jo siellä laiturissa odottelemassa meitä. Satamasta palasin hotellille ja alettiin pakkailemaan tavaroita huoneen luovutusta ja satamaan lähtöä varten. Varustamolta oli tullut aiemmin sähköpostia uusista laivaannousuajoista johtuen siitä, että laivaan tehtiin täydellinen desinfiointi parilla edellisellä risteilyllä jyllänneen noro viruksen takia, ja meillä oli nousuajaksi annettu puoli neljä. Jouduttiin sitten huoneen luovutuksen jälkeen odottelemaan hieman aikaa hotellin ala-aulassa ja sitten mentiin läheiseen Subway ravintolaan syömään viimeiset lounaat Euroopan mantereella lähes kolmeen viikkoon.
Koska Quantum of the Seas oli Adventuren normaalissa laiturissa, Adventure joutui lähtemään Cunardin laiturista joka oli taas matkassa lähes pari kilometriä kauempana, niin mentiin sitten taksilla satamaan. Satamassa sitten mentiin jo reilusti ennen kolmea check-in tiskille, eikä kukaan sanonut mitään laivaan nousuajoista eikä ruuhkaa liiemmin ollut. Laivaan noustuamme kiertelimme hieman laivaa ja tutustuttiin kahvilan tarjontaan. Viiden aikaan alkoi pelastusharjoitus johon kaikkien laivalla olijoiden piti osallistua. Mentiin omalle pelastusasemalle joka hytin oveen ja seapass korttiin oli kirjoitettu. Siellä muodostimme jonot kuten oikeassa tilanteessa toimittaisiin. Tosin noinkohan olisi ihmiset yhtä rauhallisia tosi paikan tullen? Seisottiin siinä muodostelmassa sitten noin vartti kuunnellen ohjeita pelastautumisesta ja kuinka toimia. Harjoituksen jälkeen menimme yläkannelle katsomaan laivan lähtöä satamasta ja kuvailemaan rahtilaivoija sekä tuota Royal Caribbeanin uusinta laivaa. Tosin jätin telezoomin hyttiin jostain kumman syystä, eikä normaali objektiivilla saanut kunnon kuvia Quantumista.
Vielä Southamptonin satamassa
Traktorirahtia Southamptonissa
Quantum of The Seas lähdössä neitsytristeilylleen.
Nautittiin vielä drinkit yläkannella ennen siirtymistä illallissaliin. N oli ottanut alkoholittomien juomien paketin ja sai näin juoda alkoholittomia drinkkejä, erikoiskahveja, limuja sekä mehuja mielin määrin. Paketti maksoi 16 dollaria päivältä. Itselläni oli limupaketti joka taisi kustantaa 5 dollaria päivältä ja siihen kuului kaikki limut laivalla sekä juomamuki.
Illallisen jälkeen kiertelimme vielä laivalla ja pääasiassa sen kävelykadulla, Royal Promenadella. Väsymys alkoi painaa jo reissajia kymmenen maissa ja suuntasimme nukkumaan.
3.11.2014
Herättiin jo viiden aikaan kun olimme lähestymässä Biskajanlahden suuta ja aallot kasvoivat sen verran suuriksi, että jopa tämän kokoinen laiva keinui niissä kohtalaisesti. Nälkä alkoi olla, mutta jouduimme odottelemaan hytissä, että päästään aamupalalle. Aamiaissali aukesi vasta seitsämältä ja oltiin viittä vaille odottelemassa ensimmäisinä syömään pääsyä. :) Aamupalan jälkeen kävimme ulkona yläkannella, mutta ilma oli vielä sen verran kylmää, ettei siellä kauaa viihtynyt.
Puolen päivän jälkeen käytiin lounastamassa Windjammer buffetissa ja sitten kiertelimme laivaa ja kävimme drinkeillä Schooner barissa ja seurasimme ikkunasta valtavia aaltoja sekä laivan keinumista. Laiva keinui koko päivän ja tiedotteissa puhuttiin 6-9 metrisistä aalloista. Respasta sai käydä hakemassa matkapahoinvointilääkkeitä, mutta me emme tässä vaiheessa niihin halunneet turvautua. Ihmeteltiin laivaa kierrellessä että missä kaikki ihmiset ovat, kun siellä täällä näkyi vain muutamia matkustajia. Ilmeisesti kaikki potivat myrskyn aiheuttamaa pahaa oloa hyteissään. Päivä meni suurimmalta osalta laivaa ihmetellessä ja kierrellessä. Tänään oli laivan neloskannen kiertävä ulkotasanne suljettu kovan merenkäynnin vuoksi. Iltaa kohti alkoi keinuminen voimistua kun olimme keskellä Biskajanlahden suuta ja päätimme ihan varmuuden vuoksi käydä hakemassa pahoinvointilääkkeet ihan siitäkin syystä, kun ne eivät enää siinä vaiheessa auta mitään, jos pahoinvointi on jo alkanut. Illallisen ja muutaman drinkin jälkeen menimme hyttiin ja yritimme saada nukuttua keinumisesta huolimatta ja kyllähän se uni jossain vaiheessa sitten tulikin.
4.11.2014
Heräsimme taas hyvin ajoissa ennen kuutta ja merenkäynti oli nyt hieman rauhoittunut vaikkakin keinutti laivaa ihan kunnolla vieläkin. Lähdettiin sitten yläkannelle aamulenkille kävely-/juoksuradalle koska ilmakin alkoi olla jo sen verran lämmin, että ulkona tarkeni. Ennen seitsemää oltiin taas tapamme mukaan jonottamassa Windjammerin aamiaiselle ja oltiin taas ihan ensimmäisten joukossa siellä. Oltiin jo kotona päätetty, ettei meille tule sitä muutamalla aiemmalla risteilyllä jyllännyttä norovirusta ja oltiin varauduttu siten ettei oteta mitään sellaista ruokaa, jota joutuu käsin koskettelemaan eikä koskaan sormia lähelle suuta. Tänä aamuna sitten seurailin ihmisten käyttäytymistä buffetissa enkä enää yhtään ihmetellyt sitä, miten taudit siellä leviävät. Syödään käsin vaikka mitä sen jälkeen kun ollaan ensin kosketeltu buffetin ottimia ja lisäksi nuollaan sormet vielä puhtaaksi. Ja tämän jälkeen vielä mennään uudestaan hakemaan ruokaa ja kosketellaan juuri nuolluilla sormilla taas ruokaottimia. Alkoi mennä ruokahalut tältä aamulta :)
Oltiin löydetty edellisenä iltana päivän ohjelmalehdestä espanjan kielen kurssi ja päätimme mennä sinne tunnille istumaan. Siellä oli hauskaa ja kyllä siellä oppikin jonkin verran espanjaa. Tapasimme tunnilla Yhdysvaltalaisen pariskunnan, jonka miehen vanhemmat olivat kotoisin Suomesta, mutta hän ei itse enää osannut suomea.
Kävin kuvaamassa muutamat videot puhelimella laivan yläkansilla siten, että videoissa näkyisi jollain tavalla laivan keinumisen määrä sekä aaltojen koko. Kyllähän sieltä muutamia hyviä videoita saikin.
Iltapäivällä huomasin että puhelimeni oli pimeänä ja yritin ladata sitä siinä onnistumatta. Päättelin että laturi on rikki ja puhelimesta on akku vaan mennyt tyhjäksi. Seuraavana päivänä oltaisiin Funchalissa, joten sieltä voisin sitten hankkia uuden laturin.
Oltiin jo pidempää seurattu VacationsToGo sivustoa ja siellä löytyviä tarjouksia. 2014 kesällä huomasin Atlantin ylityksien olevan todella halpoja, kun ne ovat "siirtoristeilyitä", eli laiva on kesän Välimerellä/Euroopassa ja syksyn lopussa palaa takaisin Karibialle. Tuolta VacationsToGo sivulta löytyy lähes kaikkien varustamojen tarjouksia eri risteilykohteissa. Matkatoimiston kotisivu löytyy osoitteesta www.vacationstogo.com.
Löysin sitten heinäkuussa todella hyvän tarjouksen neljäntoista yön risteilyn Southamptonista San Juaniin Adventure of the Seas risteilijällä ja vielä reitti oli mielenkiintoinen, niin pakkohan se oli alkaa tarjouksesta kyselemään. Valitsimme tällä kertaa ikkunallisen hytin koska parvekkeellinen olisi tullut maksamaan noin tonnin enemmän, eikä koettu sitä niin tarpeelliseksi tälle matkalle. Kommunikaatio matkatoimiston kanssa hoidettiin sähköpostilla ja kun oli näinkin suuri matkatoimisto, uskallettiin tarttua tarjoukseen. Saatiin vielä 100 dollaria käyttörahaa risteilylle, joka oli odottamassa omalla SeaPass-tilillä. Loistavaa palvelua Teksasilaiselta matkatoimistolta.
Adventure of the Seas Santa Cruzin satamassa.
Risteilyn varaamisen jälkeen alettiin rakentaa ympärille muuta lomaa. Ajateltiin mennä Southamptoniin päivää ennen risteilyn aloitusta ja koska Englantiin pääsee suorilla lennoilla, tulimme lopputulokseen että tuo yksi yö on riittävä, vaikka matkatavarat katoaisivatkin. Ehtii sitten Southamptonissa hankkia tarpeellisen tavaran matkalle, mikäli matkatavarat katoavat. Risteilyn jälkeen ajateltiin olla pari yötä San Juanissa, niin tulee hieman Puerto Ricoonkin tutustuttua ja sieltä lennetään Miamiin jossa ollaan yksi yö. Lennoiksi valikoitui Norwegianin lento Gatwickiin ja siitä junalla Southamptoniin. Junamatkat ostettiin etukäteen Southern Railwaylta. Southamptonissa hotelliksi otettiin Mercury Dolphin kun näytti olevan hyvällä paikalla aivan keskustassa. Siitä sitten kävellen tai taksilla satamaan lähtöpäivänä. Seuraavaksi oltaisiin sitten kaksi viikkoa Adventure Of The Seas risteilijällä. San Juanissa otettiin kahdeksi yöksi Caribe Hiltonin junior suite, koska hintaeroa tavalliseen huoneeseen ei ollut paria kymppiä enempää. San Juanista Miamiin American airlinesilla ja kentältä taksilla Inter Continental hotellille Downtowniin yhdeksi yöksi. Paluulentoja etsiessä järkevin vaihtoehto löytyi taas Norwegianilta, joka lähtee Fort Lauderdalesta ja Kööpenhaminan kautta Helsinkiin. Vaihtoaikakin oli sen verran, että ehtii käydä hieman Köpiksen tunnelmaa aistimassa. Viimeksi Miamista Fort Lauderdaleen maksoi muistaakseni 80 dollaria, joten kun emme viitsineet enää tässä vaiheessa lomaa vaihdella julkisilla ja vielä osan matkaa taksilla ja päätettiin, että vuokrataan auto jolla sitten päästään Miamista Fort Lauderdalen lentokentälle. Tuossa matkalla voidaan sitten käydä autolla ensimmäistä kertaa Sawgrass Mills Mallissa Fort Lauderdalessa, joka on Floridan toiseksi suurin ostoskeskus. Nyt alkoi sitten olla loman runko kasassa ja kolmen kuukauden pitkä loman odotus alkoi.
Adventure of the Seas on Turun telakalla 2001 valmistunut risteilijä. Se on 311 metriä pitkä ja hyttipaikkoja siellä on 3114 ja miehistöä 1181. Laivaa oli hieman uudistettu keväällä 2014 ja tällöin joitain hyttejä oli muutettu sekä uima-allaskannelle oli tuotu suuri screeni, jossa voi näyttä elokuvia sekä laivan informaatiota yms. Laivalle oli lisätty myös koko laivan kattava wi-fi sekä vanha Portofino ravintola oli muutettu Giovanni's Table ravintolaksi Oasis luokan laivojen mukaan.
Seuraavaksi aloimme tutkia laivan vierailukohteita ja mitä niissä voisi tehdä. Laivan reitti oli Southampton - Funchal, Madeira - Santa Cruz, Teneriffa - 7 yötä merellä Atlantin toiselle puolelle - Philipsburg, Sint Maarten - Basseterre, St Kitts and Nevis - Charlotte Amalie, Yhdysvaltain neitsytsaaret - San Juan, Puerto Rico.
Funchalissa oli tarkoitus käydä katsastamassa kaupungin keskustaa ja liikkeitä. Teneriffalla houkutteli Teiden reissu, mutta laivayhtiöllä ei ollut huipulle meneviä retkiä ollenkaan, joten tyydyttiin retkeen Teiden luonnonpuistossa vuoren juurella. Charlotte Amalien ja Basseterren retkiä ei varattu vielä, vaan ajateltiin sitten risteilyllä punnita eri vaihtoehtoja ja mennään sitten sen mukaan, mitkä silloin fiilikset. St Martinille oli vain yksi kohde, mikä kiinnosti, Maho Beach jälleen kerran. :) Tällä kertaa vaan menisimme puolen päivän jälkeen ja aamupäivä vietettäisi philipsburgin keskustassa.
