2012 Häämatka, Miami + Karibian 7 yön risteily Osa 2

16.9.2012

Sunnuntaina lähdimme sitten kohti Fort Lauderdalen Port Everglades satamaa. Matkaa oli noin viitisenkymmentä kilometriä ja menimme sen taksilla. Julkisia käyttäen olisi saanut käyttää bussia, metroa ja junaa ja vielä Fort Lauderdalen päässä taksia joten helpompi vaihtoehto houkutteli enemmän. Jo satamaa lähestyttäessä laivan valtava koko tuli esille, se erottui hyvin jo kymmenen kilometrin päähän. Satamassa matkustajilta kysyttiin passit jo portista sisään ajettaessa ja perillä taksista poistuessa oli satamatyöntekijät ottamassa matkalaukut vastaan. Laukkuihin tuli samantyylinen tagi kuin lentokentällä, ja tällä laukku löysi sitten perille meidän hytin ovelle. Käsimatkatavarat sai viedä itse laivaan. Turvatarkastuksessa jäätiin kiinni, kun oli jäänyt kaksi bacardi breezeria reppuun ja tullivirkailija kysyikin, että olivatko ne lääkettä J Eipä siitä sen kummempia seuraamuksia tullut, kuin juomat roskiin.

Seuraavaksi oli kirjautuminen laivaan ja tiskejä oli parisenkymmentä eikä jonottaa tarvinnut yhtään. Tässä yhteydessä otettiin matkustajista kuvat ja saatiin SeaPass kortti, joka toimi sitten seuraavan viikon hyttiavaimena, maihinnousukorttina sekä lompakkona ja ties vielä minä muuna. Tuo kun oli mukana, niin laivan kaikki palvelut oli käytössä. Kirjautumisen jälkeen vielä valokuvaaja otti meistä potrettikuvan ja sitten päästiin pitkiä rullaportaita kohti laivaa, jossa oli heti kuohuviinitarjoilu sisään astuessa. 

Jännittävät tunnelmat.

Nälkä alkoi olla jo kova ja menimmekin heti Sorrentos pizzeriaan hakemaan syömistä. Tarjoilija kysyi mistä ollaan ja kun kuuli kotimaamme, kertoi olleen hakemassa laivaa Floridaan sen valmistuttua. Ojentaessaan pizzat sanoi vielä selvällä suomenkielellä ”Kiitos” J

Syötyämme kello alkoi olla lähempänä kahta ja lähdimme kiertelemään laivaa ja näkemistä siinä kyllä riitti. Kuvailtiin paikkoja ja käytiin yläkannella kuvailemassa Fort Lauderdalen seutua sekä muita sataman laivoja jotka olivat myös lähdössä risteilylle. Luoksemme tuli laivalla kiertelevä drinkkimyyjä ja otimme häneltä Pina Coladat. Ihmettelin kun hoputti juomaan heti kunnon hörpyt, ja kun tein työtä käskettyä, kaatoi hän pullostaan lisää rommia lasiin. J Hyvää palvelua, etten sanoisi! 

Juomista ja auringosta nautittuamme ajattelimme mennä katsomaan joko hyttimme olisi valmiina ja olihan se. Meidän hytti oli 14 kerroksessa ja oli varustettu omalla parvekkeella. Meidän hytin päällä ei ollut enää kuin ulkokansia. Hytissä oli valmiina suklaakuorrutettuja mansikoita ja kuohuviiniä sekä leivoksia, jotka kuuluu häämatkalaisten pakettiin jonka sai ilmaiseksi kun ilmoitti varustamolle olevansa häämatkalla. Todistukseksi riitti muistaakseni meillä esimerkiksi hääjuhlan aikataulu. Sekin suomeksi kirjoitettuna J 

Meidän hytti

Mentiin parvekkeelle istuskelemaan ja huomasin US Coast Guardin tekevän jotain lähtöserenadia meille. Sitten alkoikin laivalla pelastusharjoitus johon jokaisen matkustajan piti osallistua. Harjoituksessa piti merkkiäänen soitua mennä rauhallisesti omalle pelastusasemalleen. Meillä se oli laivan pääravintolassa josta sitten on ulos ovet pelastuslautoille. Istuimme ravintolassa ja katsoimme screeneiltä pelastusvideon jossa kerrottiin mitä onnettomuuden sattuessa tulee toimia. Ja kaikki varmaan toivoivat, ettei näitä toimia tarvitse tällä risteilyllä käyttää.

US Coast Guardin show

Pelastusharjoituksen jälkeen menimme hyttiin ja samalla tuli meidän hytti-isäntämme Joel esittäytymään ja kertomaan hänen työtehtävistään. Hän käy kaksi kertaa päivässä siivoamassa hyttimme ja laittamassa paikat kuntoon sekä tuo iltakäynnillä seuraavan päivän ohjelman sängylle. Joelin kanssa jutellessamme huomattiin laivan liikkuvan ja alkoi kiire tulla kuvailemaan lähtöä. Ehdin juuri kuvaamaan lähtömme lahdesta kapeaa salmea pitkin Atlantin puolelle. Sama tilanne vastapuolelta

Tästä sitten ulos Atlantille

Kuudelta meillä oli ruokailu laivan pääravintolassa. Meillä oli joka ilta sama ruokailuajankohta sekä sama pöytä. Meille oli sattunut (ilmeisesti häämatkastamme johtuen) kahden hengen pöytä ja saimme rauhassa syödä joka ilta. Pääravintola oli ala carte tyyppinen ja menussa oli aina 6 alkupalavaihtoehtoa sekä 6 pääruokavaihtoehtoa. Jälkiruokia oli niin ikään valittavana 6-8 ja kaikki ruoka oli todella hyvää joka ilta. Jos olisi jäänyt nälkäkin, olisi voinut pyytää vaikka uusia pääruokia. Tähän meidän ei kertaakaan tarvinnut turvautua. Ruuan jälkeen kiertelimme vielä laivalla ja nautimme Royal Promenaden hienoista esityksistä sekä kuuntelimme kapteenin tervetuliaispuheen.

Yöllä herättiin kun kovaäänisistä kuului puhetta jostain tippuneesta matkustajasta ja siksi seisoimme paikallaan. Matkan jälkeen löysin uutisen tästä tapauksesta ja kyseessä oli parikymppinen tyttö. Ilmeisesti oli istuskellut parvekkeen kaiteelta, josta oli horjahtanut alas. Häntä ei löydetty etsinnöistä huolimatta.

17.9.2012

Aamulla mentiin Windjammeriin aamupalalle ja siellä sai todellakin vatsan täyteen. Sieltä löytyi kaikkea mitä aamiaiselle kuvitella saattaa ja paljon vielä enemmänkin. Aamiaiselta takaisin hyttiin tullessa kapteeni kuulutti, että yöllisen episodin takia tämän päivän satama Nassau, Bahama jää käymättä koska olisimme siellä olleet niin myöhään. Siksi suuntasimme kohti Saint Thomasia, jossa tarkoitus olisi olla keskiviikkona. Saimme näin kaksi päivää merellä putkeen. Meripäivät menivät aurinkoa ottaessa ja uidessa. Ruokaa sai lähes aina kun oli nälkä sekä huonepalvelusta sai tilata ilmaiseksi aamu kuuden ja ilta kahdentoista välillä.

Tänään oli laivan pukeutumiskoodina Formal ja tällöin illalliselle piti pukeutua pukuun, vaikkakin kaikki eivät tätä siellä noudattaneetkaan. Illalliselle mennessä laivan valokuvaajat ottivat vielä ihmisistä potretteja pääravintolan edessä. Näitä potretteja sai sitten ostaa laivan Focus puodista, missä myydään valokuvia ja muuta vastaavaa.

Meidän puvut formal iltana.

18.92012

Tänään oli myös meripäivä ja ohjelma meillä oli lähes edellisen päivän tapainen. Aamulla parvekkeella ollessa huomasin jotain liikettä vedessä ja tarkemmin katsottuna huomasin siellä olevan kaksi delfiiniä, jotka uivan laivan aalloissa. Tänään tosin kävimme lisäksi kokeilemassa laivan jäärataa, jossa sai luistella muiden matkustajien kanssa. Huomasi tosin että meillä suomalaisilla on verenperintönä tuo luistelu, kun muut hädin tuskin pysyivät siellä pystyssä J

Tuolla tunsi itsensä hyväksi luistelijaksi :)

Tänään kiertelimme myös laivaa ja löydettiin valmistusmaa kyltin ”Finland” yläkannelta keulasta maston juuresta. Tuli todella ylpeä olo kotimaastaan. Löysimme kierrellessä myös laivan peräosasta 11. kerroksesta mukavan parvekkeen, mistä näki hyvin laivan takaosassa olevalle Aqua theaterille ja ajattelimme jäädä katsomaan sinne pian alkavaa Oceanaria showta. Näytöksessä oli hienoja trampoliinihyppyjä , kerroshyppyjä ja muita upeita temppuja veteen.

Made in Finland :)

Oceanaria

Tuolta tolpan nokasta ne hurjat hyppivät, muistaakseni 14m korkeudesta

19.9.2012

St. Thomas – Yhdysvaltain neitsytsaaret

Tänään olimme Saint Thomasin saarella ja tarkemmin Charlotte Amalien kaupungissa. Saari kuuluu Yhdysvaltojen Neitsytsaariin ja täten saaren asukkaat ovat yhdysvaltojen kansalaisia. Laiva jäi saaren läntiseen satamaan ja kaupunkiin oli satamasta parisen kilometriä. Satamassa meitä vastassa oli kunnon komitea iguaaneja rantakivikoilla, joita ihmiset kuvailivat. 

Nämä sankarit olivat satamassa vastassa, noita oli useammallakin kivellä.

Otimme kaupunkiin taksin jotka täällä olivat avolava jenkkejä, jossa lavalla neljä riviä penkkejä. Kyytiin mahtui noin 16 matkustajaa ja matka maksoi 6 dollaria/hlö. Ilma oli todella kuuma ja taksin avoin matkustamolava oli mukava ajoviimassa. 

Tälläisilla takseilla siellä mentiin.

Taksista hypättyämme taas ilma seisoi ja 34 asteen kuumuudessa oli tuskastuttavaa olla. Suuntasimme ensimmäiseen kuppilaan jossa pääsi varjoon terassille. Paikan sisällä oli kuumempi kuin ulkona, kun ravintolan työntekijä paisteli pekoneja hikeä pyyhkien otsaltaan. Täällä ei syöty, otettiin vain yhdet oluet ja istahdettiin terassille. Oluiden jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungin kauppoja ja katuja sekä toria. Torilta N löysi kietaisumekon. 

Puolet pääkadun varrella olevista kaupoista olivat tyypillisiä turistiliikkeitä, St Thomas paitoja, mukeja ja vaikka mitä matkamuistoja täynnä. Samoissa liikkeissä myytiin myös alkoholijuomia. Toinen puoli liikkeistä oli sitten timantti- ja kellokauppoja. Amerikkalaiset ostavat näistä todella paljon verottomana koruja sekä kelloja. 

Kun ei enää jaksettu kierrellä kauppoja ajattelimme ottaa seuraavan kohdalle sattuneen taksin ja lähdettiin laivaan. Tosin taksi kierteli taas jonkun aikaa keskustassa, ennen kuin oli kuskin mielestä tarpeeksi kyytiläisiä ja sitten vasta päästiin laivalle. Laivaan noustessa sattui pienoinen episodi kun N:llä oli litran vesipullo mukana, jossa oli enää jotain desi jäljellä. Turvatarkastajat kysyivät mitä se oli ja eivät uskoneet että on vettä. Taisi sitä käydä kolmekin työntekijää haistelemassa ja siinä vaiheessa N sanoi, että sen voi heittää ihan hyvin poiskin. Laivaanhan ei saa tuoda omia alkoholijuomia ollenkaan, kuten huomattiin  jo lähtöpäivänä Fort Lauderdalen satamassa. 

Käytiin laivan Windjammerissa myöhäisellä lounaalla ja sitten mentiin vielä joksikin aikaa yläkannelle uimaan ja auringonottoon. Laiva lähti taas satamasta sillä aikaa kun oltiin syömässä pääravintolassa, mutta ehdittiin vielä ulos katselemaan maisemia kun laiva lipui Saint Thomasin saaren salmia pitkin. 

Saint Thomas jää taakse.

Yksi laivan lukuisista bändeistä soittamassa cupcake firman katolla.

Kävimme vielä laivan Schooner barissa drinkeillä ja kiertelimme taas laivaa. Ennen hyttiin menoa meillä oli tapana käydä joka ilta hakemassa Sorrentos pizzeriasta muutamat slicet pizzoja iltapalaksi vielä hyttiin. Terveellistä iltapalaa siis! J

20.9.2012

St. Maarten

Auringon nousua St. Maartenilla. Linssi alkoi huurtumaan heti ulos tultua ja hieman tämän kuvan jälkeen ei enää pystynyt kuvaamaan mitään.

Tänäänkin tapamme mukaan herättiin kuuden maissa ja suuntasin heti yläkannelle jos saisi kuvattua auringon nousua. Tosin aina ulos mennessä joutui odottelemaan 10-15 minuuttia että kosteus poistuu kameran linsseiltä. Kun tultiin ilmastoiduista sisätiloista ulos trooppiseen ilmaan, kostui linssi lämmön vaikutuksesta saman tien. Siinä ei kovin nopeita tilanteita pystynyt kuvaamaan. J 

Tälle aamulle olimme tilanneet aamupalan hyttiimme ja se oli odottamassa oven edessä tultuani kannelta. Nautimme aamiaisen omalla parvekkeella. 

Aamiainen parvekkeella

Tänään olimme St Maartenilla, Hollannin ja Ranskan puoliksi omistama saari, jonka eteläpuoli kuuluu Hollannille ja pohjoispuoli on Ranskan aluetta. Johtuen EU:sta, siirtymistä maiden välillä ei edes huomaa kuin kylteistä. Me pysyttelimme Hollannin puolella koska täältä löytyi matkamme pääkohde, Maho Beach. Tuo on siis uimaranta joka on aivan Princess Juliana Airport lentokentän vieressä ja rannan kiitoradasta erottaa vain yksi aita ja autotie. Täällä on hyvät mahdollisuudet lentokoneiden kuvailuun ja samalla voi ottaa aurinkoa ja uida. Koneet laskeutuvat aivan rannan päältä. 

Otimme heti laivasta tultuamme satamasta taksin saaren toiselle puolelle Maho Beachille, joka osoittautui virheeksi, koska ennen kymmentä aamulla ei lentokentällä juurikaan ollut liikennettä. Ajattelimme käydä syömässä tässä välissä jossain ja etsimme paikkaa hotellien ja ravintoloiden seasta, mutta kaikki olivat kiinni. Kysyttyämme erään hotellin piccololta, missä olisi auki oleva kahvila tai ravintola, sanoi kaikkien paikkojen aukeavan vasta puolen päivän jälkeen. Kyltissä vähän matkan päässä oli ”Maho – The village that never sleeps” J 

Ei kovin vakuuttava kyltti

Pienen etsinnän päätteeksi löysimme pienen ilmastoidun kahvilan ostoskeskuksesta jossa sitten söimme hieman. Oli mukavaa olla sisätiloissa kun lämpötila alkoi olla lähempänä 35 astetta. Tämän jälkeen menimme ostarin kauppaan ostamaan juomista rannalle ja löysimmekin litran vesipulloja lähes kolmen dollarin hintaan. Turisteilta rahat pois.

Maho Beach

Rannalla sitten odottelimme ensimmäisiä koneita ja kyllähän niitä sitten puolen päivän jälkeen alkoi tulla. Ranta oli kärsinyt todella paljon edellisviikon hurrikaanin takia ja sieltä oli kadonnut valtavasti hiekkaa. Koneiden tulon ja lähdön välillä oli mukava olla meressä vilvoittelemassa. Tosin merivesikin oli n. 30 asteista, joten ei sekään hirveästi vilvoittanut. Kävin myös yhdessä vaiheessa rannan vieressä olevalta terassilta hakemassa oluet meille. Tingin kaksi kolmen dollarin olutta vitoseen, koska lompakossa ei ollut muuta kuin 20 ja 5 dollarin seteleitä. Myyjä ei hintaan suostunut ja pakko oli tarjota kaksikymppistä. Siinä vaiheessa myyjä huomasi ettei hänellä ollutkaan vaihtorahaa antaa ja joutui myöntämään tappion ja möi oluet vitosella. 

Cessna Grand Caravan laskeutumassa.

Boeing 737

Insel Air MD 80

Kivat ukkospilvet taustalla.

Kolmen jälkeen lähdimme taksilla Phillipsburgin keskustaan (Hollannin puolen pääkaupunki jonka satamassa laiva oli) ja kävimme siellä syömässä Hard Rock Cafessa. Syödessämme terassilla iski todella kova sadekuuro ja osa terassin katostakin petti kastellen viereisen pöydän seurueen. Syönnin jälkeen päätimme vielä kierrellä hieman kaupungin katuja ja kauppoja. Yhdessä vaiheessa kuului kadun toiselta puolen huudettavan nimeäni ja mietin että tuskin minua huudetaan. Kääntäessä päätä, siellä huomasin kuitenkin meidän illallisravintolan tarjoilijamme Elvys huitomassa J Hän oli päässyt myös vapaalle päiväksi ja lähti kiertelemään kaupunkia. 

Muutamien ostosten päätteeksi ajattelimme lähteä 3 dollaria maksavalla lautalla takaisin laivalle, kuumuudessa ei enää jaksanut kävellä noin kilometriä satamaan vaan oikaistiin lautalla lahden yli. Laivalla suihkussa käytyämme mentiin taas pääravintolaan illalliselle ja kuvailin yläkannella laivamme lähtöä satamasta ja katsottiin horisonttiin katoavaa St. Maartenia. Alkoi paluumatka kohti Floridaa, tosin lauantaille oli vielä pysähdys Nassaussa tulomatkalla väliin jäämisen vuoksi. Kapteeni lupasi että ajamme kovempaa, että on sitten aikaa matkustajilla myös kiertää Bahamalla. J Ajattelimme tässä vaiheessa ottaa valmiin retken Bahamalle, kun siellä ei tiedetty oikein mitään paikkaa, johon olisi menty.

Laivamme satamassa

Auringon viimeiset säteet

21.9.2012

Laivan Central parkia illalla

Tänään suunnattiin poikkeuksellisesti Park Cafeen aamiaiselle ja siellä oli loistavat tarjoilut. Kahvila oli laivan Central Parkin reunalla ja siellä oli viihtyisää syödä aamiaista ulkona puiden katveessa.

Tänään oli meripäivä ja vietimme sen tapamme mukaan aurinkoa ottaen ja uiden. Lisäksi kävimme kokeilemassa laivan kiipeilyseinää sekä pelasimme pari kierrosta minigolfia.

Laivan minigolfkenttä

Illalle oltiin varattu liput Chicago musikaaliin laivan pääteatteriin ja se oli hieno show loistavine laulajineen.

Poseerausta hytti-isäntämme Joelin kanssa.

22.8.2012

Nassau – Bahama

Tässä näkee hyvin tuon meidän laivan koon. Laivat vasemmalta oikealle: Monarch of the seas (268m), Carnival Imagination (261m), Carnival Valor (291m), Carnival Fascination (261m) sekä Allure Of The Seas (362m)

Tälle päivälle oltiin varattu siis snorklausretki. Kokoonnuimme yhteen paikkaan laiturille laivan päästyä satamaan ja siitä retken järjestäjä sitten tuli noutamaan meidät. Mentiin suurella katamaraanipurjeveneellä vajaan tunnin matkan päähän ja matkalla oli toinen toistaan upeampia merenrantataloja. 

Mukavia pikku huviloita

Ohitimme myös Eddie Murphyn omistaman majakkasaaren. Erään saaren luo pysähdyimme sen vierellä oleville koralleille ja jäimme snorklaamaan. Maisemat veden alla oli upeat ja kaloja todella paljon. Snorklattuamme pari tuntia lähdimme takaisin laivalle ja matkalla saimme pari lasillista jotain todella hyvää rommidrinkkiä. Vaikka aikaa laivan lähtöön oli vielä useampi tunti, ei jostain syystä enää jaksanut jäädä kiertelemään kauppoja. Johtui varmaan siitäkin, kun heti purjeveneestä noustuamme oli kimpussamme useampi todella aggressiivinen katukaupustelija. Ilmeisesti muillakin oli kiire pois, kun satamassa oli todella massiivinen ruuhka. Satamassa oli meidän lisäksi neljä suurta risteilijää samaan aikaan ja tuntui että kaikkien matkustajat olivat menossa samaan aikaan laivoihin. Lähes tunnin passintarkastukseen jonottamisen jälkeen pääsimme sitten laivaan.

Snorklausretken katamaraani

Laiva koko komeudessaan

Illallisella sitten pääravintolassa tarjoilijat ja kokit lauloivat matkustajille viimeisen illan kunniaksi. 

Illallisen jälkeen yläkannella oltuamme huomasin Bahamaa lähestyvän ukkosrintaman ja kävin kameran hytistä ja tulin kokeilemaan jos saisi laivan kaidetta tukena pitäen kuvia salamoista. Parista sadasta kuvasta kaksi onnistui J 

Illalla piti vielä pakata laukut ja laittaa ne hytin ulkopuolelle odottamaan ja ne saisi sitten huomenna satamassa merkityltä paikalta. Käsimatkatavaroihin kannatti jättää illalla ja aamulla tarvittavat tavarat. Saimme myös oman laivasta poistumisajan. Olimme valinneet aiemmin jo poistumisen ensimmäisten joukossa ja saimme melkein ensimmäisen puolituntisen. Poistuminen tapahtuu puolen tunnin joukoissa, ettei kaikki ryntää uloskäynneille ja maahantulotarkastukseen samaan aikaan kuten kotoisilla ruotsinlaivoillamme.

23.9.2012

Aamulla herättyämme huomasimme että laiva on paikoillaan ja ulos katsottuamme huomasimme olevamme jo Fort Lauderdalessa ja risteily oli päättynyt. Kävimme vielä aamiaisella ja sitten vielä viimeinen tarkistus huoneeseen ja odottelemaan pääravintolaan omaa laivasta poistumisaikaa.

Pääsimme ulos laivasta yhdeksän maissa mutta sitten terminaalissa alkoivat ongelmat. Laukkumme olisi pitänyt olla 17 ruudussa, mutta sieltä niitä ei löytynyt. Vaikka kuinka yritimme lähistöltä niitä vilkuilla, ei niitä yli 5000 muun matkalaukun joukosta löytynyt. Yritimme mennä toiselle matkalaukkualueelle, joka oli rajattu nauhoilla, mutta tullimiehet tulivat sitten ajamaan meidät pois. Heiltä kysyttiin, mistä sitten voidaan etsiä, mutta eivät osanneet auttaa. Löydettiin sitten sataman kaksi työntekijää jotka auttoivat meitä. Pian N:n laukku löytyikin 71 ruudusta aidatulta alueelta (aidatulla alueella oli viimeisimpänä ulostulevien laukut) Oma laukkuni löytyikin sitten vasta puolen tunnin etsimisen päätteeksi ruudusta 57. Laukkuja noutamaan tullessa ei maahantulotarkastukseen juurikaan ollut jonoja, mutta etsimisoperaatio vei niin paljon aikaa, että jouduimme sitten jonottamaan puoli tuntia maahantulotarkastukseen.

Päästyämme ulos otimme taksin ja olimme jo aiemmin päättäneet, että menemme taksilla Fort Lauderdale Airport juna-asemalle ja siitä junalla Miami airport asemalle josta lentokentälle päästään shuttle bussilla. Lentokentällä olimme jo ennen yhtätoista ja söimme siellä pizzeriassa. 

Lentomme lähtisi vasta kymmeneltä illalla ja pohdimme, mitä tehtäisiin ennen sitä. Päätimme, että jätetään matkalaukut lähtöselvitykseen ja lähdettäisiin metrolla downtowniin. British Airwaysin lähtöselvitys kuitenkin aukesi vasta kahdelta ja jäimme odottelemaan sen aukeamista. Enpä silloin muistanut että Diners kortilla oltaisiin päästy ilmaiseksi loungeen jossa olisi voinut odottaa lentoa leväten ja nauttien loungen tarjoiluista. Kun lähtöselvitys sitten aukesi, jätimme laukut siihen ja lähdimme metrolla Miamiin.

Downtown oli kuitenkin sunnuntai iltapäivänä täynnä kodittomia eikä sinne huvittanut jäädä joten palasimme lentokentälle. Beachille olisi päässyt julkisilla noin puolesta tunnista tuntiin, mutta jos matka-aikaa olisi mennyt maksimissaan 2h lisää, niin eipä siellä olisi enää juurikaan ehtinyt olla. Lentokentällä sitten hengailimme vain ja odottelimme lentoa. 

Paluulento oli taas Boeing 747-400 ja parin tunnin vaihto oli Heathrowilla Lontoossa. Kotona oltiinkin sitten maanantaina iltapäivästä. Oli kivaa olla kotona, vaikka loistava reissu olikin ollut.